Breandan

30.06.2019

Kesäkuun VVJ-Cupissa oli tarinaluokka ja sen tehtävänanto vaikutti niin kivalta, että minunkin oli pakko osallistua! Kyseinen tehtävä oli seuraavanlainen: "Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain." Meni muutama hetki, kun pähkäilin, että minkä nimisellä hevosella saisin edes jotain aikaan. Käytännössä heti kaikki omat kasvatit oli poissa pelistä, koska suomen kielestä ei löydy ihan hirveästi B-kirjaimella alkavia sanoja, saatikka niistä saisi aikaan kertomusta kilpailusuorituksesta. Sama koski monia muitakin, koska Breandanista löytyy myös hevosia, joiden nimi alkaa jollakin seuraavista oikein käyttökelpoisista kirjaimista: C, D, F, Q, W, X ja Z.

Lopulta yhdeksi koekaniiniksi päätyi Scottish Caruso, hänen kanssaan piti siis keksiä S-kirjaimella alkavia sanoja ja sepittää sillä kertomus suorituksesta. Pitkään mietin ja pähkäilin, mutta en vain saanut kasaan kuin 15 sanaa ja tarina meni näin: "Skottilainen seniori-ikäinen stallioni sotkee suorituksen sekoittamalla seisahduksen sekä siirtymisen. Siinäpä sitä sitten seisotaan siirtymättä senttiäkään.". Ei se kovin huono lopulta ollut, koska pääsimme sijalle 3. Harmikseni osallistujia oli kuitenkin kahdeksan, joten emme saaneet sijoitusta. Eniten ehkä tavallaan häiritsi se, että meidän edelle kiipesi Ireth samalla kirjaimella, mutta hänen tarinassaan oli 30 sanaa, huikea suoritus!

Toinen koekaniini oli pippurinen pikkutamma Lilly Maisie ja L-kirjainten tarina oli seuraava: "Litsis loiskis, lätäköitä läjäpäin! Leidini liiku lainkaan, liekö levitoimallakaan lähtisi liikkeelle.". Omasta mielestäni se oli hauska, mutta eihän me palkintosijoille päässyt, vaan olimme kuudensia. Toisaalta kun miettii, kaksi ensimmäistä sijaa oli ihan omassa luokassaan pelkästään pituuden perusteella (voittajan tarinassa oli H-kirjaimella 38 sanaa), sijat 4 ja 5 tuli minun hevosille ja Maisan edellä oli jälleen kerran Ireth hyvällä jutullaan.

20.05.2019

Tänään on ollut murheiden päivä tallissa.. Meillä oli eräiden kisojen myötä kantautunut hevosinfluessa, jonka olimme mielestämme saaneet jo kuriin. Jouduimme aamulla lopettamaan muutaman hevosen, kuten kauniin Kalysta-neidin sekä jo vanhempaan ikään kerenneet Andren ja Hannun. Näiden lisäksi saimme huomata, että myös Joni oli menehtynyt, mutta sentään saimme tietää, että se oli nukkunut rauhassa eikä ollut kärsinyt mistään oireista. Illalla jouduimme lopuksi kovan kuumeen ja ähkyn seurauksena lopettamaan Markon, Cecilyn ja Hanin.

19.11.2018

"Seuraavaks numero 102, pörrönen ja herttanen tammuska. Nuorihan tää on vielä, et ei ihan kokemattoman käsiin pistettäis. Ratsuks tätä on alettu koulimaan, mut suvun puolesta menis valjakkoonkin."

Näillä sanoilla Dara Stablesin omistaja Lumikatti (VRL-12861) talutti huutokauppakehään mustankirjava irlannincobtamman. Tiesin nimen alkuosasta, että kyseessä on Ponipalleron kasvatti. Niitähän meillä on entuudestaan kuusi kipaletta, joten miksikäs ei yksi mahtuisi vielä mukaan. Tamman "omasta nimestä" arvailin, että kyseessä on oltava oman kasvattitamman jälkeläinen ja näinhän se oli: Vinskin emä Breandan Qwen oli lähtenyt meiltä Ponipalleroon heti vuoden ikäisenä ja siellä siitä oli kasvanut kaunis ja hyväkäytöksinen tamma. Nyt se on jo vehreillä laitumilla, mutta elää edelleen varsojensa myötä.

Kuten kuulutuksessa kerrottiin, Vinski oli vasta aloittanut kouluratsastuksen uran. Aiomme sen kanssa jatkaa senkin parissa, mutta aiomme koulia siitä myös mainion valjakkohevosen. Onhan sen emä sukulaisineen kaikki pääosin valjakkohevosia ja isän puolella melkeinpä sama homma. Kilpailu-uran jälkeen Vinski pääseekin sitten jatkamaan vanhempiensa sukulinjoja omien varsojen myötä.

Ai niin, Vinskiä kutsuttiin entisessä kodissaan Quinniksi, koska miksikäs keksiä mitään erikoisia lempinimiä. Mutta meidän tallista löytyy jo yksi Quinn, joten olihan tälle tammalle keksittävä muu lempinimi. Kyselin asiasta kaverilta ja hän heitti vastaukseksi "jotain niinkin klassisen tylsää kuin Vinski" ja niinpä Quinn Kakkosesta tuli Vinski (koska Quinn Kakkonen on liian pitkä lempinimi).

06.11.2018

Hernandon on kasvattanut Rowena Salena, josta se tuotiin Suomeen alkuvuodesta 2018 Jannican toimesta. Se oli myynnissä useamman kuukauden ja yhdet paperit sen kanssa jo täytettiin, mutta syystä tai toisesta uusi omistaja ei koskaan lunastanut oria itselleen. Kesäkuussa Nando listattiin Alegren myyntisivulle, mutta sielläkään se ei saanut toivottua huomiota. Kunnes Alegren marraskuisen poistomyynnin yhteydessä kävin tutustumassa muihinkin paikalla oleviin hevosiin ja silloin törmäsin Nandoon. Olinhan minä lukenut orista jo alkuvuodesta, kun siitä ensimmäinen myynti-ilmoitus tuli, mutta se ei silloin herättänyt sen suurempaa mielenkiintoa. Mutta nyt kun sen näki livenä, niin ai että, katsokaa nyt mikä tukkajumala se on! Eihän sitä tietenkään voi vain ulkonäön perusteella ostaa, joten kerrottakoon, että Nando on todella rauhallinen ja miellyttävä yksilö. Se on niin ratsu- kuin ajokoulutettu, joten aion jatkaa harjoittelua sen kanssa molemmissa lajeissa, niin pääsemme piakkoin kilpakentille.

24.10.2018

Virtuaalihevoset voivat elää ikuisesti, jos omistaja niin haluaa. Ja tämä ajatus onkin pitänyt Breandanin kaikki hevoset edelleen elävien kirjoissa ja aktiivisena osana tallin kasvatusohjelmaa. Tämä alkaa kuitenkin käydä hieman ongelmalliseksi esimerkiksi silloin, kun sinulla on melkein 200 tammaa ja niistä pitäisi valikoida kenelle hankkisi varsan seuraavaksi. Koska kyllä, itse valikoin välillä ihan sattumanvaraisesti kenelle teen varsan. Yleensä tulee tutkailtua hevosten nykyistä varsatilannetta, koska tavoite kuitenkin on, että kaikilla olisi suhtkoht saman verran jälkeläisiä.

Toinen ongelma on, kun tietty nimi tulee liian tutuksi, kuten mielestäni yksi suurimmista irlannincobien vaikuttajista eli tietenkin Breandan Wannabe. Minulla on Nabesta suoraan neljä varsaa Breandanissa ja sen varsojen kautta yhteensä 13 lastenlasta. Näiden lisäksi on monen monituista muuta hevosta, joilta löytyy kuuluisi Nabe jostain sukutaulustaan. Voisin uskoa, että huomattava osa yli kolmipolvisista hevostani on jotain sukua Nabelle. Joten yritä siinä sitten saada pidennettyä hevosten sukutauluja ilman, että jokaiselta löytyy kyseinen yksilö vähintään kerran suvustaan.

Lisäksi alun alkaen olen tähdännyt siihen, että jokaisella hevoseni sukulaisella on sivu: Oli se sitten hevosen oikea oma sivu, VRL:n tarjoama profiilisivu tai Wayback Machineen tallennettu kopio. Koska sivut tulevat lähes poikkeuksetta aina katoamaan, olen ottanut jokaikisestä hevoseni sukulaisesta sen hetkisen sivun talteen. Jos ja kun sivu katoaa eikä sille löydy muuta kuin VRL:n profiili, siirrän talteen ottamani sivun Kadonneet sukulaiset -listalle ja otan sen käyttöön.

Mutta jostain syystä erään hevosen kanssa en ollut ottanut vanhempien sivuja talteen. Niitä ei myöskään ole rekisteröity VRL:oon, niiden sivuja ei löydy Wayback Machinesta ja niistä vastuussa ollut omistaja on kadonnut, joten häneltäkään ei pystynyt saamaan kopioita. Tästä karusta syystä pyrin siirtämään kyseisen yksilön mahdollisimman pitkälle nykyisten hevosteni suvussa, jotta kyseisiä toimimattomia sivuja ei löytyisi heti kolmen ensimmäisen polven aikana.

Näiden päätelmien myötä Breandanin hevoset siirtyvät eläkkeelle, kun niille ei niin sanotusti ole enää tarvetta. Pääasiassa siis siinä tapauksessa, kun niillä on jo tarpeeksi jälkeläisiä. Eläke-nimitys on kuitenkin siinä mielessä hämäävä, koska muut voivat silti pyytää niistä varsoja. Niinpä kyseinen titteli onkin veteraanit! Lisäksi myös edesmenneet yksilöt listataan kyseiselle sivulle, kuten edellä mainittu Enya, joka sattumalta oli kuollut vanhuuteen yön aikana.

22.05.2018

Tänään oli tosi hyvä päivä Hevoskantakirjan tilaisuudessa! Winny sai kakkospalkinnon pisterivillä 18+17+17+18, kun taas Idy nappasi yhden pisteen enemmän ansaiten myös kakkosen. Ainoana orina mukana ollut Mulder sai niukin naukin kolmospalkinnon, koska pisteet oli 16+15+14+15=60p. Tilaisuudessa oli neljä muutakin irlannincobia, joista yksi sai jopa ykkösen ja kolme muuta kakkospalkinnot, suuret onnittelut kaikille!

20.04.2018

Mitähän ihmettä minä olen ajatellut, kun ilmoitin hevosia huhtikuun hevoskantakirjan tilaisuuteen?! Kaksi hevosta kolmesta oli jo kantakirjattuja ja tietysti saivat hylkäyksen, koska vielä ei ole voimassa sääntöä, että jo palkittuja saisi viedä uusimaan. Enkä kyllä olisi halunnutkaan viedä, molemmilla kuitenkin kakkospalkinnot. Ihan pikkuisen ärsyttää, koska listallani on tällä hetkellä kaksitoista odottavaa ja suunnitteilla on vielä kaksi uutta varsaa, jotka saavat vanhempiensa palkintojen myötä suoraan oikeuden osallistua kantakirjatilaisuuteen. Noh, ei se auta kuin purra hammasta, odottaa ensi kuun tilaisuutta ja ilmoittaa uudet hevoset siellä. Ja kyllä, tarkistin läpi nykyisen listan ja yksikään niistä ei ole vielä kantakirjattu.

Lisäksi toki jotain hyvääkin! Yleensä irlannincobini saavat kolmospalkintoja, mutta tällä kertaa ainoana palkittuna (kerta ne kaksi muuta hylättiin, kun ovat jo kirjattuja) Breandan Eddard sai kakkospalkinnon! Pisterivi oli herralla seuraavanlainen: 18 + 18 + 17 + 18 = 71p.

15.03.2018

Maaliskuun hevoskantakirjan tilaisuudessa oli taas kolme hevosta. Sack sai pisterivillä 17+17+15+17=66p. kolmospalkinnon, kuten myös Queenie pisterivillä 15+16+15+15=61p. Vaikka reilu vuosi sitten sanoinkin, etten enää veisi Fiaa näihin pippaloihin, niin pitihän se vielä kerran kokeilla. Sen verran hyvin olemme saaneet tammalle lihaksistoa ja iän myötä se on myös selkeästi rauhoittunut, minkä ansiosta tamma saikin tasaisen 19 pisteen rivin (yhteensä 76 pistettä), joka toi neidille kakkospalkinnon.

17.02.2018

Huhhuh, siitä on yli vuosi, kun viimeksi Breandanin hevosia on viety hevoskantakirjaan! Noh, eihän se varsinaisesti ole se suurin tavoite meidän hevosilla muutenkaan, että pitäisi päästä näyttämään muille kuinka hienoja hevosia ne ovat, mutta onhan tuo silti aika pitkä aika. Mutta eipä se mitään, jospa sitä nyt taas aktivoituisi paremmin viemään hevosia sinne. Osallistuimme siis helmikuun tilaisuuteen täydellä osallistujajoukolla eli kolme hevosella.

Ensimmäisenä osallistujana oli aiemminkin mainittu Anguirel Lei, jolla vanhempiensa kantakirjatulosten ansiosta oli oikeus osallistua tilaisuuteen ilman näyttelymenestystä. Rellun pisterivi oli 16 + 17 + 15 + 17, eli yhteensä 65 pistettä tuoden kolmospalkinnon. Valitettavasti oma kokemukseni hevoskantakirjasta on se, ettei siellä täysin osata arvostella irlannincobeja (tai kylmäverisiä noin muutenkaan), joten se, että edes saa palkinnon on jo hyvä suoritus.

Kuten juuri edellä sanoin, on hyvä suoritus, jos edes saa palkinnon. Breandan Queenia ei ikävä kyllä sitä saanut, vaan jäi kahden, KAHDEN pisteen päähän kolmosesta! Ei ole ensimmäinen kerta, kun minun hevosille käy näin: Fia kävi tilaisuuksissa kolme kertaa, jääden kahdesti vain yhden pisteen päähän palkituksi tulemisesta. Mutta ei se mitään, välillä hevosilla on huonoja päiviä, minkä takia pisteet ovat vähän mitä ovat.

Kolmantena osallistujana on vanhempi tamma Kerenza FHG, jonka osallistumisoikeus oli hieman unohtunut. Tai itse asiassa, Rensa sai sen vasta lokakuussa 2016 ja mehän olimme osallistuneet ainoastaan kerran sen jälkeen, joten luultavammin tamma ei vaan mahtunut silloin mukaan! Niin tai näin, nyt tamma on tilaisuudessa ollut ja se nappasi sieltä kolmannen palkinnon pisterivillä 16+16+15+16 = 63p.

11.09.2017

Susikallion Prairier tuli vastaan jälleen kerran täysin sattumalta lehden ilmoituksia selaillessa. Susikallio oli tallina kyllä jo tuttu, mutta en olisi kuvitellutkaan, että sieltä olisi irlannincobeja löytynyt! Mutta miksikäs ei, onhan rotu hyvin monipuolinen ja varmasti mielekäs ratsu varsinkin pienemmille harrastajille pelkästään erikoisen värin myötä.

Prairier on hieman yli vuoden ikäinen, joten sen kanssa on peruasiat jo hyvällä mallilla ja voimme alkaa pikkuhiljaa totuttamaan tammaa valjakkotyöhön. Kasvattajallaan tammasta olisi ymmärtääkseni tullut tuntihevonen, mutta nyt neitokaisesta muovataankin näyttävä valjakkohevonen!

Kerta Susikallio oli uusi tuttavuus irlanincob-rintamalla, täytyihän minun selvittää, oliko heillä mahdollisesti muitakin rodun edustajia. Ja tottahan toki sieltä löytyi, ori nimeltä Counterize. Saimme sovittua omistajan kanssa, että astutamme tammani Kalystan samalla, kun käyn hakemassa Prairien. Nyt sitten vain toivon, että astutus onnistui eikä reissu Suomesta takaisin Irlantiin stressaa tammaa liikaa.

02.07.2017

Alena of Five ja Cad Rí muuttivat tänään vihdoin Breandaniin, vaikka niiden ostosta on sovittu jo 27. toukokuuta. Niiden entinen omistaja sonya joutui luopumaan ajanpuutteen vuoksi todella suuresta määrästä hevosiaan ja joukossa oli monta irlannincobia. Näistä valikoitui kuitenkin vain kaksi yksilöä minulle, koska suurin osa oli jo varattuja ennen kuin huomasin myynti-ilmoituksen ja muutama muu oli suvultaan turhan tuttua Breandanissa. Alena on jo kokenut neitokainen, sen kanssa ei tarvitse käydä kuin muutaman kerran näyttäytymässä valjakkokilpailuissa, niin tamma voikin siirtyä jo varsojen vaalimiseen. Cad onkin ihan alkutekijöissään, joten sen kanssa päääsemme kilpailemaan oikein kunnolla. Nyt kuitenkin annamme molempien kotiutua täysin rauhassa Breandanin arkeen ja katsotaan sitten syksymmällä lisää.

24.04.2017

Vuoden 2016 lopulla eräs hevosenomistaja joutui jälleen kerran vaikean asian eteen: Ajanpuutteen vuoksi hänen oli karsittava hevosiaan. Minun iloksi joukosta löytyi neljä upeaa irlannincobia ja vielä parempaa, yhdestäkään ei oltu vielä viikon jälkeenkään tehty tarjousta. Sovimme välittömästi Jeren kanssa, että nelikko lähtee minun matkaani Breandaniin. Erinäisistä syistä johtuen en voinut hakea niitä heti, vaan lopulta vasta huhtikuun lopulla Breandaniin saapui iso hevoskuljetusauto neljän hevosen kera.

Funny Words, Wrong Turn ja Little Lollipop ovat seurueen tammat ja ainoana orina on Joyful Story Crd, joka on ensimmäisen tamman varsa. Tammat ovat jo konkareita valjakkoajossa, minkä lisäksi ne ovat kokeilleet myös työhevosajoja. Joella oli vastikaan vasta kolmevuotispäivä, joten sen kanssa vasta aloitellaan kilpailu-uraa. Odotukset ovat korkealla jokaisen kohdalla, mutta tottakai annamme nelikon kotiutua ja tutustua uusiin asukastovereihin sekä tietysti henkilökuntaamme.

23.11.2016

Koska olen aktivoitunut näyttelyiden järjestämiseen, on omatkin hevoset saaneet paremmin oikeuksia osallistua hevoskantakirjatilaisuuksiin. Tämän kuukauden tilaisuuteen osallistuivat Ruaraidh, Zelda's Leonart sekä tietysti Fia, joka jäi taas kerran pisteen päähän palkinnosta. Fia on aivan liian kiinnostunut oreista, koska jälleen kerran se heitti *köh* pienen esityksen kesken käytösarvioinnin. Pitää siis jättää tamman ilmoittaminen hetkeksi jäihin ja harjoitella käyttäytymistä orien läheisyydessä, jospa sitten joskus tulevaisuudessa se voitaisiin ilmoittaa uudelleen ja saisi palkinnon.

Molemmat orit saivat kolmospalkinnot, Ruorin pisterivi oli 17+17+16+16 eli yhteensä 66 pistettä. Varsin tasainen ja ihan hyvät pisteet, vaikka ainahan sitä voisi parempiakin saada. Ruori kuitenkin käyttäytyi oikein mallikkaasti, joten täytyy vain luottaa tuomarien arviointiin ja mennä eteenpäin. Leonart saikin hieman parempia pisteitä kuin Ruori, koska yksi tuomareista antoi orille jopa 19 pistettä. Kaksi muuta antoikin sitten 16 ja kolmas 17 pistettä, yhteensä 68 pistettä. Jos nämä alhaisimmat pisteet olisivat molemmat antaneet 17, olisi Leonart saanut kakkospalkinnon. Jossittelu on toki turhaa, koska jo kantakirjattua ei voi kirjata uudelleen eikä tämä menetys ole niin harmillinen kuin Fian tapaus.

23.08.2016

Siskoni Zafiro ilmoitti Bearin elokuun kantakirjatilaisuuteen, josta ori sai itselleen kolmospalkinnon pistein 16+16+15+15 = 62p. Itse ilmoitin Fian samaan tilaisuuteen, mutta se jäi pisteen päähän palkinnosta. Aion ilmoittaa tamman uusintaan ja toivoa, että neiti käyttäytyisi tällä kertaa paremmin ja saisi ansaitsemansa palkinnon.

25.06.2016

Breandan Loralei ja Maralein LAC osallistuivat kesäkuun kantakirjatilaisuuteen ja ne molemmat nappasivat sieltä kakkospalkinnon! Tammat saivat hyvin tasaväkiset pisteet, koska Loralein pisterivi oli 18+19+19+16 eli yhteensä 72 pistettä ja Leillä oli 18+19+19+17 eli yhteensä 73 pistettä. Ainoastaan yhden tuomarin mielestä Loralei oli siis pisteen verran "huonompi" kuin Lei, joten käytännössä voidaan sanoa, että molemmat ovat aivan yhtä upeita.

Toinen yhteinen tekijä tammoilla oli se, että molemmat osallistuivat tilaisuuteen vanhempiensa kantakirjapalkintojen myötä. Lisäksi ne olivat Breandanin ensimmäiset irlanincobit, jotka tällä verukkeella pääsivät mukaan, kaikki muut ovat tähän mennessä osallistuneet omalla näyttelysaavutuksellaan. Olin kyllä ilmoittanut Loralein VSN-näyttelyynkin, päätarkoituksena juurikin se, että tamma saisi osallistumisoikeuden kantakirjaan. Mutta eipä tuo haittaa, tamman ansaitsema SW4-palkinto on oikein kiva lisä osoittamaan, että tammalla todellakin on rakenne kohdillaan!

16.04.2016

Huomasin sattumalta, että Alegresta löytyy tuttu irlannicob myynnistä. Kyseessä oli Hopearinteen Brediénne, joka on Reinon emä. Periaatteessa jo se, että kyseessä on omistamani hevosen emä ja on vaarana, että tamma joutuisi lopetettavaksi, on jo tarpeeksi hyvä syy tarjota tammalle kotia. Mutta on takana muutakin, koska tiedän tamman olevan hyvä valjakkohevonen. Niitähän ei koskaan voi olla liikaa, joten tein heti tammasta tarjouksen. Ei mennytkään kauaa, kun sähköpostiini vastattiin ja niinpä tamma laitettiin heti seuraavana päivänä matkalle Breandaniin.

20.11.2015

Tuiskulassa järjestettiin tallin kaksivuotispäivän kunniaksi Tuiskula Special -niminen valjakkoajokilpailu, johon kuului kymmenen valjakkosuoritusta vaativalla tasolla. Jokainen suoritus laskettiin yhteen ja valjakon lopullinen sijoitus määräytyi sen mukaisesti. Kuten tallin omistaja felissa jo kertoi, kilpailu totisesti näytti enemmän Breandan Special -suoritukselta, mutta eipä ihmekään: Puolet koko luokan osallistujamäärästä oli brandanilaisia ja suurin osa kaikista hevosista oli varmasti keskenään hyvin tasaväkisiä. Olisi siis ollut jopa ihme, jos Breandan-nimisille ei olisi tullut sijoituksia. Nythän toki kävi niin, että kolme parasta olivat kaikki breandanilaisia ja näistäkin kaksi vieläpä minun omistuksessa olevia.

Koko kilpailun voittajaksi kruunautui Brienne ja kolmanneksi sijoittui Shireen ja olenkin hyvin tyytyväinen molempien tammojen suorituksiin. Täytyy heti kyllä myöntää, että kärkikolmikko oli hyvin tasaväkinen: Toiseksi tulleella Wardellilla oli vain yhden pisteen ero Brienneen ja Shireenkin oli vain kolmen pisteen päässä voitosta. Tämän jälkeen oli hieman suurempi piste-ero, kun neljänneksi tullut (yllätys yllätys, jälleen minun omistama breandanilainen) Flick oli jo 12 pisteen päässä ykkössijasta.

06.11.2015

Ei ole todellista, ei vaan ole! Puoli pistettä, puolikas piste 100 pisteestä! Yksi vaivainen puolikas piste 99,5 pisteen lisäksi, niin Bellakin olisi saanut Valjakkoajojaoksen laatuarvostelusta ykköspalkinnon. Huvittavinta toki se, että lähdettiin ajatuksella: "aika luottavainen kakkosenkin mahdollisuuteen." Joten tietenkin olen aivan älyttömän tyytyväinen palkintoon, mutta kyllähän nyt tuollainen puolen prosentin osuuden puuttuminen pikkasen kismittää. Mutta ei se mitään, odotellaan, että Bellan varsat pääsevät myös näyttämään omat kykynsä ja laatunsa, niin sen jälkeen mennään sitten korottamaan Bellankin palkintoa.

Rakenteesta Bella sai 7,5 pistettä kymmenestä, johon olen varsin tyytyväinen, onhan tamma esimerkiksi aika etupainoinen. Omasta ja jälkeläisten kilpailusuorituksista tuli täydet pisteet, kun taas muiden sukulaisten kohdalla päästiin nihkeästi yli puoleen väliin. Lisäpisteosiosta tuli myös täydet osiot ja Cup-sijoituksista tamma nappasi kuusi erityispistettä.

25.10.2015

Reilu viikko takaperin meiltä oli pitkästä aikaa kantakirjatilaisuudessa hevosia ja nyt ilmoitin kaksi tammaa jopa laatuarvosteluun! Bella ja Tella ovat molemmat kisansa kisanneet ja olleet kisaeläkkeellä jo useamman kuukauden, joten nyt niiden on vihdoin aika petrata jälleen ja mennä osoittamaan taitonta painolajinsa suurimmassa tapahtumassa, Valjakkoajojaoksen laatuarvostelussa. Tiedän, että molemmat tulevat saamaan helposti kolmospalkinnon olen aika luottavainen kakkosenkin mahdollisuuteen.

Suurimmat kysymysmerkit ovat tammojen rakenteellinen menestys sekä sukulaisten arvostelu. Tellahan on jo osoittanut olevan kelporakenteinen, onhan se saanut Champion-arvonimen ja kolmospalkinnon kantakirjasta, mutta Bella on asia erikseen. Onhan se nätti kuin mikä, mutta näyttelyistä ei tullut kovin hyvää palautetta. Voinkin nyt vain toivoa, että molemmat saisivat sopivasti pisteitä hankalimmista osa-alueista ja nappaisivat vähintään sen kakkospalkinnon. Olen kyllä ehdottoman ylpeä kolmoseenkin, mutta ainahan se parempi palkinto olisi mieluisampi. Eipä auta kuin toivoa ja pitää peukkuja pystyssä!

29.07.2015

Honey Hill Farmin omistaja Mette päätti luopua kolmesta irlannincobistaan kokiessaan, ettei pystynyt tarjoamaan niille sellaista kotia, jotka hevoset ansaitsevat. Onnekseni satuin huomaamaan myynti-ilmoituksen ennen muita, koska kaikki kolme olivat oikein mainioita yksilöitä Breandanin joukkoon.

Ensimmäisenä mainittakoon joukon vanhin, joka on myös kahden muun isä. Rock Like Jiroko on Mirksin maahantuoma komea ja rauhallinen ori, jolla on kilpailtu monessa eri lajissa. Aion jatkaa Jiron kanssa kouluratsastuksen ja valjakkoajon saralla, mutta esteiden hyppäämiset jäävät vain harrastamiseksi.

Aisling on Jiron varsoista vanhempi, vaikka sillä ei olekaan kovin paljon ikäeroa puoliveljeensä Tuiskulan Rónániin. Assiksi kutsuttu tamma on Kadotettujen Suomenhevosten kasvatti, mistä se lähti Metelle heti puolivuotiaana. Mette koulutti tammasta oikein hienon valjakkohevosen, jonka kanssa pääsemmekin heti harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Edellä mainittu Ronan on kolmikosta viimeisin, mutta ei todellakaan vähäisin. Pelkästään jo värinsä puolesta Ronan on aivan mielettömän upea hevonen, mutta siihen yhdistyy vielä nuoren herran reipas, utelias ja silti kuuliainen käyttäytyminen.

28.02.2015

Meiltä oli tänään pitkästä aikaa hevonen Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja tällöin kyseessä oli Lilly Maisie, joka sinne vietiin. Ja kyllä oli iloinen yllätys, kun saimme tamman arvostelulomakkeen, koska pisterivin lopussa komeili kaunis VVJ-I-palkinto! Yhteensä tamma sai 102,5 pistettä ja ykköspalkinnon rajana oli täydet sata pistettä. Eli aika rajoilla mentiin, mutta ykkönen mikä ykkönen!

Rakenteesta tammalle annettiin seitsemän ja kahdeksan pistettä, joten tamma sai siitä osuudesta 7,5/10 pistettä. Vanhempien arvosteluun kuului useampi eri osio, mutta kaikenkaikkiaan tamman lopputulos oli 20 pistettä, kun periaatteessa maksimimäärä oli 25. Jälkeläistenkin arvostelun maksimipistemäärä oli vanhempien tapaan 25, mutta koska yksikään tamman varsoista ei ole vielä käynyt laatuarvostelussa, jäi tässäkin osiossa laatuarvostelupalkinnoista saatavat viisi pistettä saamatta. Saihan tamma silti periaatteessa täydet pisteet, koska 20 pistettä se sai kaikenkaikkiaan jälkeläisistään. Maisalla on kilpailtu todella paljon ja sillä oli reilusti myös sijoituksia, joten se sai kilpailuosiosta täydet komeat 40 pistettä. Viimeisin arvostelukohta oli niin kutsutut lisäpisteet, joissa saa pisteitä esimerkiksi muista palkinnoista. Tammallahan on plakkarissaan kantakirjapalkinto sekä VIR MVA Ch -arvonimi, joten se sai niistä pisteitä tässä osiossa. Tästäkin osuudesta tamma sai täydet 15 pistettä.

11.01.2015

Ryöväri saapui tänään Suomesta asti meille. Orin oli tarkoitus tulla jo vieroituksen jälkeen, mutta Suomessa oli niin kovat lumimyräkät, että sovimme siirtävämme muuttoa vuodelle 2015. Lisäksi kasvattaja kertoi, ettei Ryöväri ottanut vieroitusta ihan niin mallikaasti kuin monet muut varsat. Niinpä senkin takia oli parempi katsoa, että ori rauhoittuu hieman ennen kuin sen elämään tehdään toinenkin suuri muutos. Ja kyllä odotus kannatti: Hakiessani lentokentältä komeaa voikonkirjavaa oria, oli se hyvin rauhallinen, vaikka oli juuri ollut ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

20.10.2014

Breandan Wannabe osallistui lokakuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai III-palkinnon pistein 18 - 17 - 17 - 17 = 69p.

15.10.2014

Lokakuussa oli Breandan Somhairlen ja Breandan Morriksen vuoro käydä näyttäytymässä hevoskantakirjatilaisuudessa. Aamulla vähän pelkäsin, mitä hommasta tulee, koska säätiedotus lupasi vettä koko päivälle ja Harle tunnetusti ei pidä vesisateesta. Onneksemme tiedotus ei taaskaan pitänyt paikkaansa, koska sade oli loppunut saapuessamme tallille, jossa tilaisuus pidettiin eikä sitä tullut lisääkään koko sinä aikana, kun olimme paikalle. Morris ja Harle molemmat käyttäytyivät siis varsin mallikkaasti. Morris sai II-palkinnon pistein 17-18-17-18 = 70 p. ja Harle sai III-palkinnon pistein 15-16-17-18 = 66p.

15.09.2014

Muiris osallistui syyskuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-17-14 = 61p. = KTK-III
Orileima saisi olla vahvempi. Lyhyt paksu kaula ja piirteetön säkä. Laskeva lautanen. Suorat jalat.

30.07.2014

"Eiköhän tämä ala olla tässä Maisan osalta", sanoin siskolleni, joka talutti valjakkohevostaan traileriin. "Niinpä, vaikka ihan hyvinhän suoritus meni. Taso vaan oli niin huima", Jade vastasi. "No kyllä, ihan mielettömiä suorituksia!" Silitin mustanpuhuvaa tammaa ja sanoin sille lempeästi: "Parhaasihan sinä teit, ihan niin kuin aina. Mutta eiköhän sinun ole jo aika päästä eläkkeellä näistä touhuista ja keskittyä varsojen kasvattamiseen." Pienikokoinen irlannincobtamma hörähti, kun rapsutin sitä korvan takaa. Jade toi tammalle heiniä, joita tamma alkoikin heti mutustamaan tyytyväisenä. "Tehdään sille kotona vähän maukkaampi ateria, eläköitymisen kunniaksi. Hassua kyllä puhua, että toinen jää eläkkeelle, eihän Maisalla ole ikää vielä kymmentäkään vuotta. Mutta eläke mikä eläke ja eihän se nyt kokonaan eläköidy, onhan sillä edessä vielä monta varsojen täyteistä vuotta." Sanoin, kun suljin trailerin oven. "Niinpä", Jade vastasi naurahtaen.

11.06.2014

Maisan on odotettu synnyttävän neljättä varsaansa jo jonkun aikaa, mutta vieläkään ei ole ollut siihen viittaavia merkkejä. Hevosenhoitajaamme Jaanaa odottikin yllätys synnytyskarsinassa, kun hän vei Maisalle iltaruokaa. Tamma nuokkui rauhallisesti keskellä karsinaa ja sen mahan alta näkyi neljä ylimääräistä mustankirjavaa jalkaa.

"Hei tyttöseni", Jaana tervehti mustaa tammaa, "Mikäs sinulla on siellä piilossa." Hevonen vilkaisi hoitajaa ja hirnahti hiljaa tervehdykseksi. Pienet kirjavat jalat lähti liikkeelle ja musta pää kurkisti emänsä kaulan alta. "No hei pikkuinen", Jaana sanoi lempeästi varsalle, "minä toisin äidillesi vähän ruokaa." Jaana avasi karsinan oven, kun oli varma, ettei Maisa tai varsa vastustellut sitä. Hän kaatoi tamman ruuan ruokatelineeseen ja siirtyi kauemmaksi, jotta Maisa saisi syödä rauhassa.

Pieni varsa ei enää ujostellut outoa kaksijalkaista, vaan tuli rohkeasti nuuhkimaan Jaanaa emän siirryttyä syömään. "Sinähän olet oikein nätti tyttö", Jaana aloitti jatkaen: "Ja oikein rohkeakin vielä." Varsa antoi hoitajan silittää itseään hetken, kunnes sillekin tuli nälkä ja se siirtyi emänsä luokse juomaan maitoa. "Minäpä jätän teidät syömään rauhassa ja menen kertomaan omistajallenne iloiset uutiset", Jaana sanoi siirtyessään pois karsinasta.

"Maisa synnytti mustankirjavan tammavarsan", Jaana kertoi, kun löysi minut toimistostani. "No niin, johan sitä on jo odoteltukin!" Lausahdin samalla, kun suljin ohjelmat tietokoneeltani. "Miltäs varsa vaikutti, oliko arka niin kuin emänsä kuuleman mukaan oli?" "Ei lainkaan, vaikka alkuun kuikuilikin emänsä takaa", Jaana aloitti, "Mutta kun Maisa meni syömään, tuli varsa pyytämättä luokseni ja antoi silittääkin itseään ilman mitään ongelmaa. Sitten sillekin tuli nälkä ja se meni syömään." Hymyilin ja sanoin: "Loistavaa, todella hienoa! Siellä voidaan siis hyvin, joten voimme antaa niiden syödä rauhassa ja menen huomenna tutustumaan uuteen neitiin. Sinä voitkin sitten alkaa miettiä varsalle nimeä." Meillä on nimittäin käytäntö, että varsan niin sanottu löytäjä saa halutessaan keksiä sille nimen.

22.04.2014

Ramya Abel on HM / Ramya Ranchin komea orikasvatti, joka oli myynnissä eräällä foorumilla. Kerroin olevani kiinnostunut orista ja koska alkuperäinen ostajaehdokas ei halunnut hevosta huonon painotuksen takia, suostui kasvattaja myymään hevosen minulle. Breandanissa Abel pääsee jatkamaan kilpailemista, kunnes saavuttaa neljänkymmenen sijoituksen rajapyykin valjakkoajossa. Tämän jälkeen ori siirtyy täyspäiväiseksi siitoshevoseksi ja tulee varmasti saamaan useita upeita varsoja.

26.03.2014

Breandanin kilpailut jouduttiin jäädyttämään koko maaliskuun ajaksi, koska historian pahimmat rankkasateet olivat pilanneet kilpakentät hengenvaaralliseen kuntoon. Emme halunneet riskeerata kilpailijoita itseään, heidän hevosiaan tai edes kalliita valjakkokärryjä, joten katsoimme parhaaksi, ettemme järjestä lainkaan kilpailuja. Pelkäsin, ettemme pystyisi järjestämään edes kuun lopussa olevaa VVJ-Cupia, mutta onneksi rankkasateen antoivat periksi puolen välin jälkeen ja pääsimme laittamaan kentät ihmeellisen nopeasti entiseen loistoonsa.

15.01.2014

Murchadh osallistui tammikuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
17-18-17-17 = 69p. = KTK-III
Hyvät tyypit. Kaula on lyhyt, mutta muuten hyvän mallinen. Aavistuksen pysty lapa ja selkeä säkä. Hyvä runko sekä lihaksikas olemus. Kuitenkin ryhditön. Vahva takaosa. Ej takanojoiset ja sapelit. Komeat jouhet.

30.12.2013

Raghnall osallistui joulukuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-15-16-15 = 62p. = KTK-III
Kohtuullinen rotu- ja sukupuolileima. Ahdas kaulan ja pään liittymä. Kaula on lyhyt ja paksu. Alakaulainen. Pitkä säkä ja pysty lapa. Runko on tiivis ja selkä lyhyt. Takakorkea. Jyrkkä lautanen. Vej takanojoinen, oej näyttää hajavarpaiselta.

10.12.2013

Breandan Felicity myytiin Destinylle yhdessä Breandanin vähäisistä kasvattimyynnissä. Tamma pääsi uuden omistajansa kanssa kisaamaan valjakkoajossa ja sai neiti yhden varsankin siellä. Joulukuussa 2013 omistaja joutui kuitenkin myymään Felicityn, koska hänen täytyi vähentää hevosmääräänsä. Niinpä hän otti yhteyttä minuun ja tietenkin olin kiinnostunut ottamaan tamman takaisin itselleni. Niinpä lähes valkoinen irlannincobtamma matkusti takaisin synnyinmailleen, jossa hän jatkaa kilpailemista valjakkoajon parissa ja myöhemmin saa lisää varsoja.

30.10.2013

Bevin Aingeal osallistui lokakuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-16-15 = 61p. = KTK-III
Hyvä rotuleima ja tammaleima, ok kaula, notkoselkä, todella jyrkkä lautanen, ej todella takanojoiset ja vennot vuohiset

25.08.2013

Quintella osallistui elokuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
16-14-16-16 = 62p. = KTK-III
Hyvä rotuleima, hyvä sukupuolileima. Etupainoinen, notkoselkäinen, erittäin takakorkea, jyrkkä lyhyt lautanen. Takajalat sapelissa, ej erittäin takanojoiset ja sapelit, seisoo supussa.

25.07.2013

Nathan Hale osallistui heinäkuun hevoskantakirjatilaisuuteen ja sai sieltä seuraavan lausunnon:
17-16-15-17 = 65p. = KTK-III
Kaula ja pää osittain eva, vahva ja lihaksikas runko, lähes erinomainen orileima.

10.07.2013

Henkka muutti takaisin Breandaniin sen jälkeen, kun se oli asunut viisivuotiaaksi Hakalehdossa. Entinen omistaja joutui ajanpuutteen vuoksi karsimaan hevosmääräänsä, minkä myötä ostin häneltä kolme oria Henkan lisäksi. Suska on tehnyt hienoa työtä Henkan koulutuksen kanssa, ori on todella miellyttävä ajaa ja se tekee parhaansa ainakin kotikentillä. En ole ihan vielä viemässä oria kilparadoille, koska sillä on vielä vähän opittavaa ennen kuin sillä on mahdollisuuksia kisoissa. Lisäksi haluaisin niin kovasti saada orille parin ennen kuin aloittaisin aktiivisen kilpailemisen. Henkka tulee niin hienosti toimeen melkein kaikkien tallin hevosten kanssa, joten siitä saa varmasti todella hyvän parivaljakon. Harmikseni kaikki kisaikään tulevat ovat liian matalia Henkan pariksi eikä minulla todellakaan ole tarvetta ostaa uusia oreja talliin. Mutta ei se mitään, voimme harjoitella sen kanssa jonkun ns. jo varatun hevosen kanssa, joten se on sitten valmiina, kun joskus talliin tulee sille sopiva pari.

29.06.2013

Jälleen olin tutkailemassa hevosten myyntilehteä, vaikka meille oli syntymässä yhdeksän varsaa heinä-elokuun aikana. Ei siis todellakaan olisi tarvetta, aikaa tai välttämättä oikein tilaakaan muille hevosille, mutta tässähän sitä taas oltiin. Ja aina sieltä löytyy juuri sellainen ilmoitus, johon on pakko tarttua. En tiedä onko se universumin kirjoittamaton sääntö, että hyviä hevosia myydään silloin, kun niitä ei "pitäisi" ostaa. Tällä kertaa Herecia oli myymässä hieman vanhempaa tuotantoa niin sanotusti, oli ihan maitovarsoja varattavissa, pari vuotiasta, muutamia juuri koulutusikään tulleita ja pari lähes täysin koulutettuakin tapausta. Rotukirjo oli yhtä värikäs kuin ikäskaala: kaspianponeja, lewitzer, muutama amerikkalainen rotu ja tietysti irlannincob.

Viimeisin tapaus oli kaikista vanhin, juuri täyttänyt kolme vuotta ja ratsukoulutus jo aloitettu. Enyaksi kutsutun tamman vanhemmat ovat molemmat koulupainotteisia, mutta olen silti aina valmis kysymään, josko hevosesta saisi valjakkopainotteisen. Onhan minulla entuudestaan kolme muutakin myös kouluratsastuskilpailuissa käynyttä hevosta, joten eihän yksi niiden joukossa missään tunnu. Varsinkin kun viimeisimmältä puuttuu enää yksi ainoa sijoitus, minkä jälkeen sen kanssa voidaan keskittyä täysillä valjakkoajoon. Vaikka eihän kouluratsastuksen harjoittelusta ole lainkaan haittaa valjakkoajoon, päinvastoin.

Soitin heti kasvattajalle ja kysyin suoraan, lähteekö Enya valjakkohevoseksi. Sovimme, että tamman kanssa kilpailtaisiin myös kouluratsastuksessa ja osto oli sillä selvä. Minulla kävi tämän lisäksi aivan älytön tuuri, koska kasvattaja oli tulossa Irlantiin parin päivän päästä ja heille mahtuisi vielä yksi hevonen mukaan. Niinpä sovimme, että hän ilmoittaa tarkemman aikataulun sähköpostilla puhelumme päätteeksi ja menisin hakemaan tamman lentokentältä. Kiittelin vielä suuresti kasvattajaa ja lopetin sitten puhelun.

18.03.2013

Dana osallistui tänään Valjakkoajojaoksen laatuarvostelun maaliskuun tilaisuuteen ja sai sieltä kakkospalkinnon! Olen todella tyytyväinen tulokseen, koska en odottanut ollenkaan ykköspalkintoa ja olisin tyytynyt hyvin myös kolmospalkintoonkin. Yhteensä tamma sai pisteitä 89, joten se olisi tarvinnut vielä seitsemän pistettä ykköspalkintoon. Tämä olisi ehkä mahdollistakin saada, tammalta jäi lisäpisteistä kolme pistettä ja sukuselvityksessä oli hieman puutteita, joita parantamalla voisi saada pisteen tai parikin lisää.

Rakenteesta Dana sai toiselta tuomarilta 5,75 pistettä ja toiselta 6,25 eli lopputulokseksi tuli 6/12 pistettä. Tuomarit kommentoivat tammasta seuraavaa:
- Kaunis tamma, hieno väritys. Positiivinen yleisilme.
- erinomaiset tyypit, ohut kaula, säkä melko olematon, hyvä sopusuhtainen runko, vahvat jalat, vennot vuohiset

Kisapisteistä Danalle kertyi 42 pistettä, koska tammahan voitti juuri helmikuun VVJ-Cupissa oman luokkansa, joten se sai siksi kaksi lisäpistettä tavallisten kisapisteiden päälle. Suvusta tamma sai vain 16 pistettä, joten sen selvitystä pitäisi siis parantaa, jos aikoo viedä tamman uudestaan arvosteltavaksi. Jälkeläisten kilpailumenestyksestä tamma sai 20, koska yksikään sen varsoista ei ole vielä ollut VVJ-laatiksessa. Lisäpisteitä Dana sai viisi kahdeksasta.

11.03.2013

Francenen kanssa osallistuttiin tänään Breandanin ensimmäisten NJ-näyttelyiden varsaluokkaan, johon ikävä kyllä tuli vain yksi ainoa toinen osallistuja. Syynä varmaankin oli näyttelyiden päivämäärä: Maanantaisin ihmiset ovat tietenkin töissä eikä kaikilla ole mahdollisuutta livistää sieltä keinolla tai toisella viedäkseen hevosensa näyttelyihin.

Tammaani taisi hieman jännittää, koska se purki pukittelematta ja hirnumalla todella lujaa. "Sinullahan on energiaa", sanoin Francenelle. Päätin, että olisi parempi purkaa se energia kehän ulkopuolella kuin sen sisällä, joten talutin irlannincobin hieman kauemmas juoksutettavaksi. Tamma ei ensin saanut edes juoksemisesta kiinni, mutta kun se vihdoin tajusi, mitä siltä pyysin, niin siinähän sitä sitten mentiinkin!

Näyttelykehässä Francene kulki paljon rauhallisemmin ja tottelevaisemmin, joten ei tarvinnut ainakaan sen takia pelätä huonoa arvostelua. Emmekä sitä myöskään saaneet, koska tamma voitti ainoan vastustajansa ja sai irtoSERT-ehdokkuuden. "Hienoa, hyvä tamma!" Kehuin neitiä kehän päätyttyä. LKV1-sijan ansiosta pääsisimme osallistumaan myös BIS-kehään ja sieltä Francene nappasi viimeisen, eli viidennen BIS-sijan. Sija mikä sija, joten saatoimme olla tamman kanssa todella tyytyväisiä ensimmäiseen näyttelykokemukseen.

07.03.2013

Eksyin ihan vahingossa taas hevosten myyntipalstalle, koska meillä ei tähän hätään vielä olisi tarvetta yhdellekään "ylimääräisellä" hevoselle. Breandaniin olisi nimittäin nyt maaliskuun aikana syntymässä viisi varsaa ja huhtikuun alussa pitäisi syntyä kuudes enkä ole vieläkään saanut hankittua lisäkäsiä. Mutta täytyy silti sanoa, että onneksi eksyin! Löysin sieltä nimittäin ilmoituksen Herecian irlannincob-kasvatista, emänä nykyään minun omistuksessa olevien Paulin ja Lunan toinen yhteinen varsa, Fake Paramour ja isänä komeaakin komeampi Not Even Tuesday DIM.

Markoksi kutsuttu orivarsa on täytti nelisen vuotta muutama päivä sitten ja olisi nyt valmis lähtemään uuteen kotiin kokeilemaan onko opit menneet kuinka hyvin perille. Orin isä on kilpaillut esteillä, hypännyt jopa 90 sentin ratoja voittaen! Tätä ihmettelin ihan ääneen itsekseni, mutta kun tutkailin kuvaa saatoin vain todeta, että eihän tuo isä mistään raskaimmasta päästä ollutkaan. Oli isällä sijoituttu myös valjakkoajossa, joten valjakkoperimääkin on vasta Marko saanut, emältään myös vaikkei se olekaan kilpailuihin asti päätynyt.

Pikaisen yhteydenoton myötä sovimme Viivuskan kanssa, että Marko lähtisi minun matkaani, kunhan vain kerkeän oripojan hakemaan. Kehuin orin ulkonäköä maasta taivaisiin ja sanoin, että tulen niin pian kuin vaan saan lennot järjestettyä, koska en malta odottaa orin näkemistä. Ennen puhelun päättämistä sovittiin, että ilmoittelen tarkemman saapumisajan, kunhan vain saan sen tietooni.

06.02.2013

Breandan Sallien laskettu aika oli käsillä ja varsominen alkoikin eräänä hyvin sateisena päivänä. Tamma oli levoton aamusta asti, minkä takia osasimmekin epäillä, että se saattaisi tänään synnyttää varsansa. "Et kyllä pääse nyt tarhaan, siellä tulee vettä kuin saavista kaatamalla, tullut jo yöstä asti. En halua, että joudut tuollaisessa kelissä saamaan ensimmäisen varsasi tai vielä pahempaa, että liukastuisit tuolla mutavellissä."

Päiväheinien jälkeen kävin tarkastamassa Sallien ja huomasin, että se oli jo makuulla valmiina synnyttämään. Koska tamma vaikutti rauhalliselta, lähdin pois etten häiritsisi sitä ja menin ilmoittamaan muille asiasta. Olimme kaikki innoissamme asiasta, mutta korostin kaikille, ettei tammaa saanut nyt häiritä. Lähistöllä saa tietenkin käydä hiljaa, jotta voimme huolehtia, ettei tule ongelmia.

Muutaman tunnin päästä kuulin varsan luultavasti ensimmäisen inahduksen. Menimme Séanin kanssa katsomaan kaksikon vointia ja johan siellä oli pirtsakka pikkuvarsa nousemassa jaloilleen. Nenälleenhän se siitä sai kuten monet muutkin tapaukset, mutta se ei antanut tämän lannistaa itseään. Neljästi se kaatui ja kerran se teki melkein kuperkeikankin, kunnes se vihdoin pääsi seisaalleen, kun emä tajusi viimein hieman auttaa. Varsa tiesi välittömästi minne mennä eikä Salliekaan estellyt tai osoittanut mitään negatiivisia tunteita esikoistaan kohtaan.

"Se on todella nätti, ruunikonkirjava tamma", kerroin siskolleni, jonka orin varsa uusin asukkaamme on, "Milloin tulet katsomaan sitä?" Zafiro ei vielä osannut sanoa milloin pääsisi, mutta kertoi, että tulee heti kun vain pystyy. "Voidaan sitten yhdessä miettiä neidille nimi", sanoin hänelle hymyillen ennen kuin hyvästelimme ja lopetimme puhelun.

13.01.2013

Ianilla on nyt takanaan neljätoista valjakkostarttia, joista neljä on suoritettu sijoituksen kera. Näistä kaiken kukkuraksi ihan ensimmäisen oli puhdas voitto! Yhdeksän kilpailua on ollut kotikentällä ja loput viisi Fiktiossa, jossa vierailemmekin todella usein. (En tiedä pitäisiköhän meidän suunnitella jotain vakituista vuokrapaikkaa Fiktion tiloista, niin usein tulee kuitenkin siellä käytyä kisojen merkeissä.) Mutta niin, takaisin Ianin kisatuloksiin. Olen siis älyttömän tyytyväinen orin menestykseen, jos haluaa tilastollisesti puhua, niin orihan on sijoittunut yli joka neljännessä startissaan. Ei ollenkaan huono tulos tuon ikäiseltä hevoselta.

09.01.2013

Yritin juuri soitella Veenan kasvattajalle, mutta en saanut häntä kiinni. Niinpä päätin laittaa hänelle vain viestin, jossa kerroin pikaisesti tamman kuulumiset ja ilmoitin, että takaisin päin saa soitella, jos haluaa. Toisaalta ei kyllä ole ihmekään, ettei hän vastannut. Hän kuitenkin asuu Venäjällä, joten en ole täysin varma paljon kello siellä onkaan. Voinkin siis vain toivoa, etten häirinnyt hänen yöuniaan tai muuta vastaavaa.

29.12.2012

Luna muutti tänään Breandaniin Milalta Vaahterapolulta. Tamma oli myyty sinne KK Figuresta heinäkuussa 2012 eli samaan aikaan, kun meille tullut nelikko (Dana, Fia, Paul ja Eby) myytiin. Kolme tammaa muistikin toisensa edelleen, vaikka siitä oli useampi kuukausi kun ne olivat viimeksi yhdessä olleet. Tästä syystä uskalsin laittaa Lunan suoraan Danan ja Fian kanssa samaan tarhaan, jossa tammakolmikko tervehti toisiaan lämpimästi hörähdellen.

Lunan mukana ostimme myös sen uusimman varsan, Snowface Nathanin. Olimme nähneet tästä pienestä kirjavasta otuksesta vain kuvan, jonka Mila oli meille lähettänyt pyynnöstämme. Nate oli nimittäin orimme Nathanin varsa ja nyt saimme nähdä isoksi kasvaneen orin ihan kasvotusten ja kyllä se olikin hieno: Todella vaalea ruunivoikko huuliin asti ulottuvalla läsillä ja kolmella sukalla.

15.12.2012

Zafirolla on ollut lähikuukausina kiirettä muissa hommissaan, ettei ole kerennyt pyörimään paljonkaan Breandanissa. Kyllähän minä muutenkin olen hoitanut kaikki ns. tärkeimmät työt, esimerkiksi laskut, kisaosallistumiset, astutukset sun muut, joten varsinaisia ongelmia ei tästä ole aiheutunut. Ainoa haittapuoli on tietenkin ns. yhden miehen vaje, jota on kuitenkin saatu hienosti korvattua naapuruston hevostytöillä. Heistä on ollut paljon apua ja ovat olleet mielissään vaivanpalkastaan: Osa on halunnut ihan rahaa työstään, mutta toiset ovat halunneet vain harjata jotakin tiettyä hevosta tai päästä hetkeksi aikaa ajelulle.

Nyt kun talliin syntyi taas uusia varsoja ja seuraavia pitäisi jo suunnitella, olen vakavasti miettinyt, että tarvitsemme kyllä ihan vakituisia lisäkäsiä. Varsinkin jos Zafiron muut kiireet eivät ota loppuakseen. Muutamat täällä autelleet tytöt alkavat olla jo sen verran vanhoja, että heistä saisi pienellä harjoituksella varmasti oivia työntekijöitä. Ja voisin uskoa, että lehti- ja nettimainoksetkin toisi paikalle ihan oikeita työnhakijoita, joten sellaisenkin voisi tehdä.

22.10.2012

Sallilla on ensimmäinen kisaputki nyt takanaan ja tamma on varsin hyvässä kunnossa. Suoritukset vaihteli melkein ääripäästä toiseen, mutta harmiksemme yhtäkään sijoitusta emme saaneet. Paras sija oli yhdeksänneksi, parissa olimme sijalle 24. ja kerran olimme viimeisenä. Olen kuitenkin tyytyväinen Sallin suoritukseen, tamma keskittyi kyllä ja teki mitä pyydettiin. Tällä kertaa se ei vain ollut tarpeeksi, koska muut osallistujat olivat yksinkertaisesti parempia. Varmasti monet olivatkin paljon kokeneempia kuin Salli, mikä selittää jo suuresti menestyksemme - Tai siis sen puuttumisen.

06.10.2012

Arska on aloittanut kilpailemisen varsin hyvin: 15 starttia takana ja viisi sijoitusta, eli joka kolmannessa päästy parempien puolelle. Tälle orille ei vielä löytynyt meiltä parivaljakkoa, koska monet muista oreistamme oli niin pieniä Arskaan verrattuna. Mutta nyt kun Nabe siirtyy pois kisakentiltä, kokeilemme hänen pariaan Bearia Arskan kaveriksi. Uskomme, että näistä kahdesta tulee vielä hyvä parivaljakko. Bearihan kilpailee jo vaativalla tasolla, mistä on varmasti hyötä Arskan kokemattomuuden rinnalla.

26.09.2012

Breandan Whysowhite jatkaa emänsä hauskaa värisukua: Suurin osa tamman sukulaisista on nimittäin nimetty jotenkin väriin liittyen, kuten Vallun emä on Coloring Red (väriltään rautias), isänemä Miss Black 'n White on mustankirjava ja emänemänemä Brown Cream on voikko. Odottaessani Vallun syntymää, pähkäilin todella paljon sen nimeä. Pelkästään väriteema rajasi nimeä paljon, lisäksi sitä oli melkeinpä turha vielä edes miettiä, koska emme tienneet minkä värinen varsa sieltä tulisi. Suurella todennäköisyydellä se olisi rautias, mutta mustankin mahdollisuus oli eikä ruunikkoakaan voinut täysin sulkea pois kuvasta. Toinen todella rajoittava tekijä oli nimeämistapamme: Orivarsojen nimet alkaisi isän ensimmäisellä kirjaimella ja tammoilla emän.

Kun valkovoittoinen orivarsa sitten putkahti maailmaan, keksin nimen välittömästi: Whysowhite. Vallun emä Ringi on testattu eikä se kanna kirjavuusgeenejä, vaikka sillä onkin suuret valkoiset merkit. Isä Dare taasen on kyllä sabino, mutta silläkin on vain valkoiset sukat ja läsi, joten Vallun valkoisuus oli yllätys. Mutta todella miellyttävä yllätys, koska saimme sille niin mahtavan nimen.

13.09.2012

Muiris osallistui tänään parin kuukauden ikäisenä ensimmäisiin näyttelyihin. Varsaluokka oli avoinna kaiken rotuisille hevosille ja monenlaisia rotuja siellä olikin: connemara ja newforestinponi, arabi ja puoliverisiä sekä harvinaisena tapauksena eräs kaunis terskinhevostamma. Luokkaan osallistui meidän lisäksi kahdeksan muuta varsaa ja Muiris tuli toiseksi! Tuomarina toiminut Peppi antoi orille irtoSERT-ehdokkuudenkin, mutta ikävä kyllä BIS-kehän taso oli niin kova, ettemme saaneet virallista irtoSERTiä.

Olen todella tyytyväinen tulokseen, Muiris oli niin hienosti koko päivän. Sen emä Sinihän se oli hölisemässä väenpaljoutta vastaan ja taisi tamma kiukutella hieman sitäkin, kun ei itse päässyt esiteltäväksi.

30.08.2012

Nette on ollut hyvin levoton kolmesta eteenpäin tänä aamuna, koska sen synnytys on käynnistynyt. Tamma pyöri karsinassaan ympäri ja ympäri, hirnahteli kimakasti ja kuopi maata. Kävin vähän väliä tarkastamassa, joko ponnistusvaihe vihdoin alkaisi, mutta ei vieläkään mitään merkkiä. Torkahdin välissä, koska olin valvonut viime aamusta asti tamman lähellä.

Kun heräsin, talli oli ihan hiljainen. Ehdin jo pelästyä, että pahin oli tapahtunut, joten kiiruhdin nopeasti Neten karsinalle. Samalla kun avasin oven, kuului pienen pieni inahdus ja näin hassuimman värisen hevosen koko elämäni aikana: Pieni varsa oli muuten valkoinen, mutta sillä oli tummanruskea pää ja samaa väriä takapuolessa hännän ympärillä. "Voi Nette, se on aivan ihana!" huokaisin tammalle, joka jo auttoi varsaansa ylös syömään, "Ja sinä pärjäsit ihan yksinäsi." Tottakai se pärjäsi yksinään, niin se luonto on sen suunnitellut, ajattelin mielessäni katsoessani tammavarsan menoa emänsä nisille. Jätin Neten ja sen varsan rauhaan ja lähdin varustehuoneeseen nukkumaan.

16.08.2012

"Tules nyt Doc, jätä Bella rauhaan. Se tamma on ihan liian vanha sinulle", sanoin nauraen mustankimolle orille, joka yritti päästä erään kiimassa olevan tamman tarhalle. "Älä vaan sano sitä sille kuitenkaan!" Jatkoin nopeasti. Pari kertaa Doc vielä veti pois päin, mutta lopulta antautui kohtaloonsa ja seurasi minua.

Tänään oli satanut vettä ja Docin tarhaan oli ilmestynyt pari kivaa mutalätäkköä, joista ori oli ottanut kaiken ilon irti. Sen takia olimmekin nyt matkalla tallille, pesemään normaalisti lähes valkoista oria. Doc ei tosiaan enää näyttänyt leopard-kuvioiselta hevosesta, vaan ennemminkin ruunikolta. "No niin, seisohan sitten kiltisti siinä etkä temppuile mitään", sanoin irlannincobille sitoessani sitä kiinni pesukarsinan kiinnitysrenkaaseen. Ei Doc yleensä temppuilutkaan pesun aikana, mutta ori oli vielä nuori ja tietoinen muutamastakin kiimassa olevasta tammasta, joten ei voinut olla täysin varma, mitä se keksii. Täällähän niitä tammoja ei tietenkään ollut, koska olimme oritallissa, joten luultavasti ori ei välttämättä enää edes muista niitä.

Varsin nätisti Doc olikin koko pesun aikana ja antoi myös kuivata itsensä hyvin. Tarkastin sen samalla mahdollisilta vekeiltä tai muilta haavaumilta, mutta mitään ei löytynyt. "Täysin terve ja ehjä nuori mies", sanoin hevoselle taputtaessani sen edelleen hieman kosteaa kaulaa. "Haluatko takaisin tarhaan?" kysyin siltä. Sattumalta ori näytti nyökyttävän päätään, joten sanoin sille: "Selvä homma, tarhaan siis. Mutta sori vaan, saat vaihtaa toiseen tarhaan, koska turha luulo, että laittaisin sinut siihen samaan kuravellitarhaan, jonka takia täällä olemme."

14.08.2012

Rensa ja Nette on kyllä näyttäneet lähikisoissa muille osallistujille, mistä tämä parivaljakko on kotoisin! Tai eiväthän tammat ole voittoa luokistaan tuoneet kotiin, mutta muuten hyviä sijoituksia kuitenkin: yksi sijoitus toiseksi, toinen sijoitus on kolmanneksi ja kaksi kertaa ne sijoittui neljänneksi. Kaiken kukkuraksi kaikki kilpailut oli eri tallilla, mikä vain antaa enemmän painoa tammojen hienoille suorituksille.

31.07.2012

Liinin avautumisvaihde alkoi eilen kymmenen jälkeen illalla, joten olin majoittunut tallille valvomaan synnytystä. Torkahtelin vähän väliä kahdentoista jälkeen, koska takana oli muutenkin rankka päivä. Vasta puoli neljän pintaan Liini alkoi ponnistamaan ja se vaihe sujuikin varsin ripeästi. Kun varsa oli vihdoin ulkona, kävin nopeasti putsaamassa sen sieraimet ja jäin odottamaan napanuoran katkeamista. Se ei kuitenkaan suostunut itsekseen katketa, joten jouduin avustamaan siinä. Lopulta se katkesi siististi eikä varsan napakaan vuotanut. Sitten jätin uuden emän ja kauniin tammavarsan tutustumaan rauhassa toisiinsa ja siirryin muualle odottamaan jälkeisten tuloa.

Jälkeiset eivät olleet tulleet vielä kahdenkaan tunnin päästä ja kello oli jo kuusi aamulla. Päätin herättää Zafiron, jotta pääsisin itse nukkumaan, koska olin kuolemanväsynyt. Soitin siskolleni ja hän sanoi syöneensä juuri aamupalan, koska oli oudosta syystä herännyt täysin pirteänä puoli tuntia sitten. Hän sanoi tulevansa pikapuoliin tallille, joten sovimme että kävisin taluttamassa Liiniä pihalla kymmenisen minuuttia, jotta saisimme jälkeiset ulos.

Juuri kun talutin Liinin takaisin karsinaansa, Zafiro saapui tallille. Osa jälkeisistä oli jo tulossa pois, joten jätin Zafiron huolehtimaan niiden pussituksesta, ettei ne likaannu tai mene rikki. Lähdin tyytyväisenä nukkumaan omaan sänkyyn muutamaksi tunniksi herätäkseni Zafiron soittoon. Hän ilmoitti, että synnytys on saatu päätökseen ja molemmat tammoista voivat hyvin. Nousin ylös, kävin pesulla ja lähdin takaisin tallille tutustumaan uusimpaan varsaamme paremmin.

27.07.2012

Törmäsin taas pari päivää sitten uuteen hevosten myynti-ilmoitukseen. Tällä kertaa kyseessä oli siitostalli Nigrum Stablesin poismyynti, jossa listalla oli terskinhevosia, tennesseenwalkereita sekä tietenkin irlannincobeja. Viimeiseksi mainittuja oli myytävänä yhteensä yhdeksän kappaletta ja minähän olisin voinut viedä vaikka ne kaikki mukanani! Voin kuitenkin sanoa, että onneksi eräs toinen irlannincobharrastaja ehti tarjota ennen minua Nigrumin kantacobeista, joten minun matkaani lähti ainoastaan tallin kaksi kasvattia, Nigrum Amenor ja Nigrum Fernar.

Ferra ja Nora on molemmat vielä nuoria hevosia, joten niistä saa ahkeralla koulutuksessa ja työnteolla varmasti vielä hienot valjakkohevoset. Jos toisesta tai jopa molemmista on parivaljakkoon, niin se tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi hankkia vielä kaksi muutakin hevosta. Eihän sitä toisaalta vielä tiedä, vaikka nämä kaksi pystyisivät vetämään valjakkoa yhdessäkin, mutta olemme katsoneet parhaaksi pitää tammat ja orit erossa. Mutta se, tarvitaanko näille kahdelle nuorukaiselle kumppani valjakkoon, selviää vasta kuukausien päästä, koska nyt vasta aloitetaan alkeet.

20.07.2012

Dana sai aikaisin tänä aamuna komean orivarsan! Pikkumiehellä meni odotettua pidempään päästä jaloilleen ja maitoa juomaan, mutta ei kuitenkaan liian kauan, jotta meidän olisi tarvinnut tehdä asialle mitään. Dana osasi nimittäin hienosti patistaa, tukea ja neuvoa varsaansa. Eikä tämä ollut kuin vasta toinen varsa tammalle, joten sillä on selvästi äidinvaisto kohdallaan. Soitimme eläinlääkärille sen jälkeen, kun orivarsa oli vihdoin noussut ylös ja juonut mahansa täyteen. Hän ilmoitti saapuvansa huomenna heti ensimmäisenä tarkastamaan emän ja varsan.

Kolme tuntia syntymästä menin ensimmäisen kerran karsinaan, koska Dana oli hoitanut kaiken itsekseen. Orivarsa oli juuri herännyt pieniltä nokosilta ja meni syömään. "Se on aivan ihana", huokaisin Zafirolle, joka jäi karsinan ovelle katsomaan. "Niin on, katso tuota väriä ja noita silmiä!" Kun ori oli syönyt, se tuli hetken emmittyään lähemmäksi. "Heei pikkumies", puhuin lempeästi ojentaen käteni sitä kohti. Ensin ori perääntyi hieman, mutta päätti sittenkin tulla nuuhkimaan kättäni. Sen maidosta märkä turpa hamusi sormiani ja kämmentä. "Nyt sinulle pitäisi vain keksiä nimi", sanoin varsalle, joka kääntyi takaisin mennäkseen uudelleen syömään. Taputin vielä Danaa, minkä jälkeen lähdimme Zafiron kanssa miettimään nimeä pikkumiehelle.

11.07.2012

Talutin Ringin tarhalta tallin edessä olevalle harjauspuomille, johon sidoin hevosen kiinni. Samaan aikaan Séan toi viereemme Ringin tulevan valjakkokaverin, Maisan. "Teillä olisi huomenna ekat kisat, neitokaiset", mies sanoi hevosille sidottuaan oman hoidettavansa puomiin. "Vielä ette kyllä pääse tekemään varsinaista yhteistyötä voittonne eteen, vaan mennään ihan yksilöluokkaan", sanoin perään. "Ihan hyvä niin, ettehän te ole paljon päässyt vielä harjoittelemaan parivaljakkoa", Séan sanoi. "Jep", sanoin hiljaa, koska jännitys oli yhtäkkiä varastanut ääneni.

Kun olimme harjanneet tämän viimeisen kaksikon, talutimme ne kuljetusautoon. Siellä odotti jo viisi muuta hevosta, jotka Zafiro, Ciara ja Jaana oli kerennyt taluttaa sinne. Ringi asteli nätisti ramppia pitkin ylös, mutta perässä tuleva Maisa hangoitteli vastaan. Se ei tykännyt yhtään kaverinsa kavionkopseesta rampilla eikä siitä, että sen pitäisi nostaa omat jalkansa tukevalta maankamaralta. Séan osasi kuitenkin käsitellä hevosta ja sai sen lopulta tulemaan perässään kuljetusautoon.

Jaana ja Ciara toivat kaksi viimeistä hevosta traileriin, minkä jälkeen tarkistimme, että kaikki hevoset olivat kiinni ja varustettu tarvittavilla matkaeväillä. Kaikki oli kunnossa, joten ensimmäinen kuljetusautomme saattoi lähteä kohti Dublinin satamaa. Sieltä ottaisimme laivan Ruotsiin, mistä jatkaisimme autojen kanssa kohti Suomea, jossa seuraavat valjakkokilpailumme ovat. Viettäisimme yhden yön reilun parinkymmenen kilometrin päässä kisapaikasta, minkä jälkeen hevoset olisivat levänneitä ja toivottavasti täydessä kisakunnossa. Samaa tietty toivon myös itsestäni..

08.07.2012

Tihutyössä järjestettiin tänään Tukkajumala -12 -kilpailu, jossa oli neljä luokkaa. Jokaisessa luokassa arvosteltiin pääasiassa hevosten harjoja, mutta hieman eri kantilta. Osallistuimme kahteen luokkaan, luonnonlapsi-luokkia molemmat eli molemmissa harjan tuli olla avoinna. Toisessa tarkasteltiin pelkästään pää ja harja, toisessa kokonaisilmettä ja tietenkin harjaa.

Lyn ei oikein osannut seistä täysin rauhallisesti ensimmäisen luokan aikana, minkä takia emme olleet kärkikolmikossa, vaan jäimme sijalle neljä. Ei todellakaan huono sijoitus kuitenkaan, yhteensä osallistujia oli kuitenkin 28 tässä luokassa. Toisessa luokassa tamma oli paljon rennompi ja yksinkertaisesti hurmaavampi, minkä ansiosta se tulikin ensimmäiseksi 61 osallistujan luokassa! Tämän voiton ansiosta pääsimme BIS-kehään, johon jokaisen luokan voittaja osallistui.

BIS-kehässä Lyn jatkoi leppoisaa esittäytymistään ja hurmasi tuomariston totaalisesti. Tamma voitti BIS1-sijan ja ansaitsi itselleen tittelin Tukkajumala -12. Palkaksi Lyn sai kasan haleja, rapsutuksia ja monen monet salamanvalot, kun kaikki paikalla olijat halusivat ikuistaa tämän tukkajumalattaren 132 muun hevosen joukossa.

04.07.2012

Silvery Dream aka Silja saapui tänä aamuna Breandaniin. Ette voi uskoakaan kuinka kaunis tämä ruunikonkimo tamma on: Nimi kuvastaa sitä todella hyvin, sen karvan väritys on kuin silkkistä hopeaa. Hienon värityksen lisäksi sillä on erikoiset merkit: kolme valkoista ja yksi ns. musta sukka, minkä lisäksi sen leveä piirto ylettyy sierainten välistä alahuuleen asti niin, että koko alahuuli on vaaleanpunainen. Tähän vielä lisätään yksi herasilmä, niin voi että! Käytökseltäänkin Silja on hieno pakkaus: itsevarma, varmajalkainen maastoratsu, ajettaessa kuuliainen ja hoidettaessa käyttäytyy mallikelpoisesti.

24.06.2012

Osallistuimme Arcadia Morgansin kaksipäiväiseen valjakkokilpailuun muutaman hevosen kanssa ja saimme ensimmäiset sijoitukset sieltä! Liinin oli tuliterässä, tuli toiseksi ensimmäisen päivän luokassa ja voitti toisena päivänä. Nuala pärjäsi myös kivasti, ensimmäisessä yksilöluokassaan minun ohjauksessa olimme sijalla 8. ja toisena päivänä nappasimme palkintosijoituksen.

Toisena päivänä saimme myös kolmannen sijoituksen noviisien luokassa, nimittäin Darrelle päihitti kouluosuudessa suoritukseni Rorin kanssa. Vaativasta luokasta saimme vain yhden palkintosijan, muut suoritukset jäi jostain syystä enimmäkseen toiselle kymmenykselle. Zafirolla ja hänen hevosillaan ei tänään oikein synkannut, mutta aloittelijoitahan tässä kaikki oikeastaan ollaan.

04.06.2012

Pienen pieni irlannincobori Scottish Caruso muutti tänään uuteen kotiinsa. Edellisen omistajansa kanssa ori osallistui reiluun kymmeneen koulukilpailuun, joista seitsemästi he pääsivät sijoitukselle. Ori on koulutettu helppo A -tasolle asti, mutta meillä ori pääsee jatkamaan helppo B -tason koulukisoissa, koska haluamme kuitenkin panostaa enemmän valjakkoajoon.

Kilpailemisen lisäksi Cassu on kiertänyt näyttelykehiä ansaitet korkeimman mahdollisen arvonimen, VIP MVA Finest- tittelin. Lisäksi se on saanut kantakirjatilaisuudesta kolmannen palkinnon. Täällä Breandanissa Cassu pääsee jatkamaan kilpailemista, minkä jälkeen se siirtyy täyspäiväiseksi siitosoriksi. Cassu ei edellisellä omistajallaan kilpaillut parivaljakossa kovin paljon, mutta harjoittelun perusteella siitä on siihenkin. Niinpä aiommekin aloittaa yhteistreenit Cassun ja Hannun kanssa, niin näemme mitä kaksikon yhteistyöstä tulee.

30.05.2012

Nyt on hevosten valjakkoajotreenit saatu päätökseen ja ilmoittauduimmekin ihan ensimmäisiin kisoihimme. Ehkei ollut kovin fiksua ensimmäisenä osallistua lajin suurimpaan kisaan, VVJ-Cupiin, mutta kisa mikä kisa. Ei se haittaa, vaikkei sieltä sijoituksia tule, harjoitustahan se vielä on.

Lähdimme täydellä kahdenkymmenen hevosen kokoonpanolla koittamaan noviisien parivaljakkoa. Aikamoinen työurakkahan siinä on, mutta kyllä me pärjäämme! Vaikka Nabe ja Andre molemmat osaavat vaativan tason valjakkoajoa, eivät ne ole harjoitelleen vielä yhdessä kovin paljon. Tästä syystä osallistumme niidenkin kanssa noviisi-luokkaan.

17.05.2012

"Murree.." huutelin tarhan portilla. Pian kuului kavioiden kopsetta nurmikolla, kun harmaa-valkoinen hevonen jolkotti luokseni. Taputin orin vaaleanpunaista turpaa ja annoin sille omenan palan. Napsautin talutusnarun orin riimuun kiinni ja avasin portin, minkä jälkeen talutin Murren ulos tarhastaan. Suljin portin jälkeemme ja lähdimme sitten kävelemään tallille.

Tallissa talutin Murren sen karsinaan, otin siltä riimun naruineen pois ja ripustin ne karsinan ovessa olevaan koukkuun. Sitten kävin rehuvarastosta hakemasta orille tarkoitetun iltaruuan ja vein sen hevosen karsinalle. Avasin oven, jolloin Murre olikin heti kaula ojossa tunkemassa päätään ämpäriin. "Älähän nyt hätäile siinä, kyllä tämä on ihan sinulle ja vain sinulle tarkoitettu." Työnsin hevosen pään pois edestäni ja kaadoin sisällön orin ruokakaukaloon. "Bon Appétit", sanoin vielä lopuksi ennen kuin lähdin karsinasta pois hakemaan antamaan seuraavalle nälkäisellä annostaan.

26.04.2012

Saavuimme Zafiron kanssa Stud Ninianin pihaan hieman yli yksitoista. Meillä oli tapaaminen omistajan kanssa vasta varttia vaille kaksitoista, mutta haluan aina olla ajoissa. "Saammepahan katsella rauhassa ympärillemme, ties vaikka löytyisi muitakin ostokohteita", sanoin siskolleni, joka ei tykkää halustani tulla ajoissa paikalle. "Nyt emme sentään ollut yli tuntia ajoissa", jatkoin.

Kiertelimme puolisen tuntia tallin tarha-asukkaita katsellen, mutta emme löytäneet yhtäkään mukavaa ehdokasta. Niinpä siirryimme toimiston puolelle sovittuun aikaan ja siellä omistaja odottikin meitä jo. Tervehdimme ja sanoimme tulleemme katsomaan rautiasta parivaljakkoa.

"Tämä on Ninian Sinéad", omistaja sanoi osoittaen ruskeaa irlannincobia, jolla oli isot valkoiset merkit ja pari läiskää vartalollaan. "Voi kun se on kaunis", huokaisin ääneen. Tamma todella oli nätti. "Ja tuo valkoisempi neiti on Ninian Nuala." Sekin oli ihana, todella pitkät vuohiskarvat ja tuuhea harjakin vain hulmusi tamman laukatessa tarhassaan.

Tutkittuamme tammojen kunnon, allekirjoitimme myyntipaperit ja niin tammat olivat meidän. Nuala oli juuri muutama päivä sitten täyttänyt 7 vuotta ja Sinéadilla olisi synttärit parin kuukauden päästä. Tammat ovat asuneet koko ikänsä kasvattajallaan ja kisanneet yhdessä valjakkoajossa nelivuotiaasta saakka. Molemmat taitavat vaativan-tason valjakkoa, joten näistä saisimme taas yhden parivaljakon sille tasolle.

08.04.2012

Kane Isibéal ei varmaankaan ollut kovin tyytyväinen 8-vuotispäivänään saamastaan syntymäpäivälahjasta, joka nimittäin oli pitkä junamatka uuteen kotiin. Ei matka sentään ihan kamala ollut, olihan tammalla mukanaan sen pitkäaikainen hyvä ystävä ja velipuoli Kane Brennan. Hevosilla oli edessään vielä muutama yhteinen parivaljakkokilpailu, ennen kuin Brennan matkustaisi takaisin kasvattajalleen, jonka kautta Bella ostettiin Breandaniin.

Alunperin olin ostamassa juuri Bellan puoliveljeä ja tarjosinkin siitä reilummin kuin olisi ollut kannattavaa, mutta kasvattaja ei suostunut luopumaan hevosesta, joka oli yksi hänen parhaista kasvateistaan ja siittolansa oreista. Olenkin hyvin tyytyväinen, että sain Bellan, varsinkin kun sekin oli ihan sattuman kauppaa: Tammahan ei ollut enää kasvattajansa omistuksessa sen tullessa minulle, vaan naapuritallissa lasten ratsuna, minkä lisäksi tamma kilpaili kasvattajansa toimesta myös valjakkoajossa.

Lapset kuitenkin kasvoivat ja kehittyivät taitavammiksi ratsastajiksi kuin mitä Bella pystyi ratsuna tarjoamaan, joten tamma oli myytävä, jotta nuoret saisivat paremman ratsun itselleen. Tällöin omistaja otti yhteyttä kasvattajaan, jolle itse olin pari viikkoa aikaisemmin tehnyt tarjouksen Bellan puoliveljestä Kane Brennanista. Molempien isä oli menestynyt valjakkohevonen Kane Lonán, mikä oli yksi syy kiinnostuksestani Brennaniin. Kasvattaja onnekseni muisti minut ja tarjoukseni ja otti vuorostaan yhteyttä minuun ja kertoi Bellasta: Tammasta, joka on toiminut rauhallisena ratsuna lapsille, kilpaillut vaativan tason valjakkoajossa ja jolta varmasti löytyy rahkeita vaikeankin tason luokkiin pienellä lisäkoulutuksella. Ja niin Bella-tamma sai synttärilahjakseen pitkän junamatkan velipuolensa kanssa Breandaniin.

20.03.2012

Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa Delman ja Hanin kanssa, joista tuli sydänystäviä ensi hetkestä lähtien. Pari viikkoa sitten ostettu Delma oli siis mahtava löydös, koska sen kisakokemus valjakkoajosta yksin ja parin kanssa sopi hyvin yhteen Hanin kokemattomuuteen. Emme tehneet kovin paljon, valjastimme vain molemmat vierekkäin ja laitoimme ne kävelemään eteenpäin ilman kärryjä vielä. Delma oli jo niin tottunut tähän työhön, koska ei ollut sen ensimmäinen kerta opettaa aloittelijaa. Hani ei tainnut edes huomata mitä teki tai sitten se vain oli luonnonlahjakkuus, koska tammoilla ei ollut mitään vaikeuksia työn suorittamisen kanssa.

Koska ensimmäinen harjoitus meni niin hyvin, päätimme laittaa tammat suoraan kärryjen eteen. Peruutimme molemmat lähelle kärryjä ja kiinnitimme ne niihin. Hani ihmetteli asiaa hieman, koska joutui nyt paljon lähemmäksi toveriaan. Pian tamma kuitenkin rauhoittui, koska huomasi ettei sille käy kuinkaan. Patistin parivaljakon eteenpäin, jolloin Hani pisti hieman hanttiin. Delma kuitenkin jatkoi eteenpäin, joten toinen tamma ei voinut muuta kuin seurata perässä. Koska Hani ei saanut mitään hepulia, ei minunkaan tarvinnut pysäyttyy hevosia. Saatoimme siis jatkaa rauhalliseen tahtiin eteenpäin, kunnes lopulta käskin hevoset seisahtumaan.

Olin todella tyytyväinen tammojen suoritukseen, minkä ansiosta Hanikin sai kauan kaipaamansa herkun. "Saat olla todella ylpeä itsestäsi", kehuin Hania, "Ja sinä myös, Delma." Taputtelin tammoja, jotka molemmat mutustivat tyytyväisenä omenaviipalettaan. Riisuin hevosilta valjaat pois ja talutin ne yhdessä tarhaan, jossa ne sai viettää loppupäivän miten halusivat.

07.03.2012

Finn Gypsy Cobista löysimme kaksi meille sopivaa irlannincobia ja niistä ensimmäinen oli Tadghán Finn. Hannuksi kutsuttu ori on suloinen rautiaankirjava herra, jonka valjakkotaidot on jo vaativalla tasolla. Kasvattaja kertoi, että siitä saisi pienellä lisäkoulutuksella ja lisäkokemuksella vielä hieno vaikean tason kisahevosen, joten meidän oli ihan pakko saada tämä herra Breandaniin. Tutustuimme pariin muuhunkin oriin, mutta yksikään ei oikein iskenyt niin kuin Hannu.

Toinen mukaan lähtenyt tapaus oli Damhnait Finn eli Hani. Sillä on erikoisen värinen pää ja kaksi herasilmää, mitkä ei tietenkään olleet syy ostoon. Olimme nimittäin etsineet jo pidemmän aikaa korkeampaa irlannincobtammaa, koska tällä hetkellä meillä ei ollut yhtäkään A-sektion tammaa Rorille. Onneksemme Hani oli myös varsin kiltti luonteeltaan ja ainoa pahekin koski vain herkkuja. Niinpä tämä aloitteleva valjakkotamma lähti Hannun kanssa meidän matkaan.

27.02.2012

Löysin paikallisesta lehdestä myynti-ilmoituksen irlannincobtammasta, joka myydään ajanpuutteen vuoksi. Blánaid Aislinn -niminen tamma oli toiminut harrasteratsuna, jonka kanssa käytiin välillä myös seurakisoissa. Sillä oli muutamia hyviäkin sijoituksia koulusta sekä yksi kakkossijoitus esteiltä, joten ei mikään huono kisahevonen. Itse olin kuitenkin valjakkohevosten perään ja koska myytäviä irlannincobeja ei ihmeen syystä ihan joka päivä vastaan tule, ajattelin kokeilla onneani.

Soitin myyjälle heti ja kysyin suoraan minkälaiset mahdollisuudet Liinillä olisi. Omistaja KarvaHaamu kertoi, että tammasta on myös siihen ja sen isäkin sattui olemaan menestyksekäs vaikean tason valjakkohevonen. Isän puolelta löytyy pari muutakin valjakossa kisannutta hevosta, joten lisäkoulutuksella tammasta saa varmasti kelpo hevonen valjakkoajoonkin. Parivaljakkoon Liinistä ei kuitenkaan kuulemma olisi, mutta se ei onneksi ollut mikään este.

Juttelimme vielä hetken aikaa ja kyselin niitä näitä tammasta muuten. Liini asui eri maassa, joten emme päässeet ihan heti sitä katsomaan. Sovimme, että tulisimme viikon päästä, jollemme ilmoittaisi muuta. Lopetettuani puhelin menin heti kertomaan siskolleni meidän toivottavasti ensimmäisestä tamma-asukkaasta.