Breandan Indiana

18.07.2014, Tuire

Bella astutettiin Nathanilla aika tarkalleen yksitoista kuukautta sitten, joten lähipäivät on kuluneet synnytystä odotellessa. Tamma siirettiin jo viikko sitten synnytyskarsinaan, koska se näytti merkkejä tapahtuman lähestymisestä, mutta varsaa ei siltikään vain kuulunut. Paitsi sitten, kun eräänä aamuna ruokinnan aikaan kuulin pienen inahduksen synnytyskarsinoiden luota. Tällä hetkellä meillä oli kolmekin tammaa synnytyskarsinoissa ja yhdessä oli jo varsakin, joka syntyi pari päivää sitten. Oletin, että kyseinen ääni lähti juuri tästä orista, joten menin Nannyn karsinalle. Ääni tuskin kuitenkaan tuli mustankirjavasta pikkuisesti, koska se nukkui sikeästi emänsä jaloissa.

Seuraavassa karsinassa torkkui Raich ilman perheenlisäystä, joten jatkoin kolmannelle karsinalle, jossa Bella kokeneesti pesi uutta tulokastaan. "Voi että, onpa sinulla suloinen varsa siellä", tervehdin tammaa, joka alkoi puskemaan varsaa vihjatakseen sitä nousemaan ylös. Pienokainen ei ensin tehnyt elettäkään noustakseen, mutta emän tomeran hörähdyksen jälkeen se alkoi ojennelle pitkiä koipiaan. Varsa pääsi jaloilleen, mutta muksahti hetken päästä takaisin maahan. "Ja ei kun uudestaan vaan", kehoitin lempeästi varsaa, joka hoiperteli taas ylöspäin. Huterasti se pääsi ja myös pysyi ylhäällä, jolloin Bella ohjasi varsan syömään.

Kävin hakemassa Bellan aamuruuan ja kaadoin sen hevosen ruokakaukaloon sanoen: "Tässä sinullekin vähän syötävää, olet varmaan todella nälkäinen." Tamma tulikin heti jälkeeni kaukalolle ja alkoi syömään ruokaansa. Menin sivummalle katsomaan uutta varsaa, jonka huomasin tammaksi. "Oletpa sinä kyllä nätti", kehuin varsaa, kun astuin vähän lähemmäksi sitä. Varsa tuijotti minua ja ojennettua kättäni: "Tule vain, ei mitään hätää", sanoin varsalle lähestyessäni sitä. Varsa ei tullut lähemmäksi, mutta ei myöskään lähtenyt kauemmaksikaan, joten menin rauhallisesti sen luokse. Se antoi koskea itseensä eikä Bellakaan ollut asiasta moksiskaan, kuten ei edellistenkään varsojensa kanssa. Hetken silittelin varsaa, kunnes lähdin miettimään kauniille ruunivoikolla tammavarsalle nimeä.