✝ Lilly Maisie

30.06.2019, Tuire

Kesäkuun VVJ-Cupissa oli tarinaluokka ja sen tehtävänanto vaikutti niin kivalta, että minunkin oli pakko osallistua! Kyseinen tehtävä oli seuraavanlainen: "Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain." Meni muutama hetki, kun pähkäilin, että minkä nimisellä hevosella saisin edes jotain aikaan. Käytännössä heti kaikki omat kasvatit oli poissa pelistä, koska suomen kielestä ei löydy ihan hirveästi B-kirjaimella alkavia sanoja, saatikka niistä saisi aikaan kertomusta kilpailusuorituksesta. Sama koski monia muitakin, koska Breandanista löytyy myös hevosia, joiden nimi alkaa jollakin seuraavista oikein käyttökelpoisista kirjaimista: C, D, F, Q, W, X ja Z.

Lopulta yhdeksi koekaniiniksi päätyi Scottish Caruso, hänen kanssaan piti siis keksiä S-kirjaimella alkavia sanoja ja sepittää sillä kertomus suorituksesta. Pitkään mietin ja pähkäilin, mutta en vain saanut kasaan kuin 15 sanaa ja tarina meni näin: "Skottilainen seniori-ikäinen stallioni sotkee suorituksen sekoittamalla seisahduksen sekä siirtymisen. Siinäpä sitä sitten seisotaan siirtymättä senttiäkään.". Ei se kovin huono lopulta ollut, koska pääsimme sijalle 3. Harmikseni osallistujia oli kuitenkin kahdeksan, joten emme saaneet sijoitusta. Eniten ehkä tavallaan häiritsi se, että meidän edelle kiipesi Ireth samalla kirjaimella, mutta hänen tarinassaan oli 30 sanaa, huikea suoritus!

Toinen koekaniini oli pippurinen pikkutamma Lilly Maisie ja L-kirjainten tarina oli seuraava: "Litsis loiskis, lätäköitä läjäpäin! Leidini liiku lainkaan, liekö levitoimallakaan lähtisi liikkeelle.". Omasta mielestäni se oli hauska, mutta eihän me palkintosijoille päässyt, vaan olimme kuudensia. Toisaalta kun miettii, kaksi ensimmäistä sijaa oli ihan omassa luokassaan pelkästään pituuden perusteella (voittajan tarinassa oli H-kirjaimella 38 sanaa), sijat 4 ja 5 tuli minun hevosille ja Maisan edellä oli jälleen kerran Ireth hyvällä jutullaan.

08.02.2016, valjakkovalmennus, valm. Jannica

Pauleten jatkaessa Ranskassa lomaansa oli minut pyydetty valmennuskeikalle jälleen ystäväni Tuiren tiluksille. Olin tyytyväinen maisemanvaihdokseen: Irlanti tarjosi erilaiset maisevat, eikä lunta missään, ihmettelin asettuen katselemaan Tuiren ja Maisan itsenäistä alkuverryttelyä. Se sujui hyvin ja koska tänään oli tarkoituksena lähteä harjoittelemaan maraton-osuutta, nainen esitteli uuden aplikaation avulla koko radan ja menin muutamalle hankalemmalle paikalle vuorotellen seuraamaan suoritusta. Kypäräkameran avulla saisin sitten katsoa vielä jälkeenpäin hänen kanssaan vaikeita kohtia radalla, jotka eivät muuten huomatuksi tulleet. Tuire aloitti vahvasti Maisan kanssa: portin läpi ohjastus ei tuottanut ongelmia, eikä sillan ylitys. Helpot tehtävät tämän tason ajohevonen suoritti kaikki ongelmitta ja Tuire ohjasi sitä tarkasti kieli keskellä suuta.

En usko, että alkuradassa oli edes mitään huomioitavaa. Olin itse parkkeerannut vesiesteen luo, koska tammalla oli joskus kuulemma tapana tuijotella suihkulähteitä sen molemmin puolin ja miten sopivasti sattuikaan, oli juuri tänään sellainen päivä. Tuire kyllä teki hyvää työtä saaden tamman tehtävän läpi kunnialla, mutta molemmat kyllä sai siinä hetkisen vetää henkeä tehtävän suoritettuaan. Pyysinkin naista tekemään ison ympyrän ja tulemaan uudelleen hieman rauhallisemmassa tempossa, jotta tammalla olisi aikaa sulattaa asiaa. Lisätyt suihkulähteet olivat ilmeisesti saaneet tamman hieman tolaltaan, kun niitä ei ennen ollut.

Muutamien kisoissa sattuneiden ongelmien jälkeen tallin omistaja oli päättänyt asentaa nuo suihkulähteet, lähinnä nuorempia hevosia varten. Oli kuitenkin huomattu, että vanhatkaan konkarit eivät kaikkea sulattaneet. Muutaman kerran tultuanne sillan alitse suihkulähteiden keskeltä, alkoi Maisa kuitenkin oivaltaa, ettei niiden alla suinkaan asunut hevosia syöviä pieniä piraijoita ja niin viimeinen ylityskerta vesiesteellä sujui oikein kunniakkaasti. Pääsitte vielä pellolle vähän tekemään loppuverkkaa ravissa ja kävelemään pitkälti lähtiessäni kohti lentokenttää, sillä tamma oli hengästynyt tehtävissä oikein kunnolla.

28.02.2015, Tuire

Meiltä oli tänään pitkästä aikaa hevonen Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja tällöin kyseessä oli Lilly Maisie, joka sinne vietiin. Ja kyllä oli iloinen yllätys, kun saimme tamman arvostelulomakkeen, koska pisterivin lopussa komeili kaunis VVJ-I-palkinto! Yhteensä tamma sai 102,5 pistettä ja ykköspalkinnon rajana oli täydet sata pistettä. Eli aika rajoilla mentiin, mutta ykkönen mikä ykkönen!

Rakenteesta tammalle annettiin seitsemän ja kahdeksan pistettä, joten tamma sai siitä osuudesta 7,5/10 pistettä. Vanhempien arvosteluun kuului useampi eri osio, mutta kaikenkaikkiaan tamman lopputulos oli 20 pistettä, kun periaatteessa maksimimäärä oli 25. Jälkeläistenkin arvostelun maksimipistemäärä oli vanhempien tapaan 25, mutta koska yksikään tamman varsoista ei ole vielä käynyt laatuarvostelussa, jäi tässäkin osiossa laatuarvostelupalkinnoista saatavat viisi pistettä saamatta. Saihan tamma silti periaatteessa täydet pisteet, koska 20 pistettä se sai kaikenkaikkiaan jälkeläisistään. Maisalla on kilpailtu todella paljon ja sillä oli reilusti myös sijoituksia, joten se sai kilpailuosiosta täydet komeat 40 pistettä. Viimeisin arvostelukohta oli niin kutsutut lisäpisteet, joissa saa pisteitä esimerkiksi muista palkinnoista. Tammallahan on plakkarissaan kantakirjapalkinto sekä VIR MVA Ch -arvonimi, joten se sai niistä pisteitä tässä osiossa. Tästäkin osuudesta tamma sai täydet 15 pistettä.

16.12.2014, valjakkovalmennus, valm. Jannica

Maisan ja Tuiren kanssa päästiin tekemään vaikeammalla tasolla jo asioita valmennuksessa, tai parhaani mukaan ainakin yritin, kun en ollut tämäntasoista valmennusta ennen pitänytkään. Yritin kuitenkin hieman kurkkia ja mukailla kilpailuohjelmia, että mitä kaikkea siinä vaikealla tasolla sitten tehtiin ja yllätyksekseni huomasin, ettei valmennustaso kauheasti eronnut kouluratsastuksesta, onneksi..

Maisa pääsi ensin tekemään tänään tarkkuusasioita, koska niissä tammalla oli eniten ongelmia Tuiren mukaan, sen hermot kun eivät ihan aina riittäneet vaikean tason vaatimalle tarkkuusalueelle. Saitte ensin tulla ihan helppoja tehtäviä suoralla uralla, jossa tehtiin kartioiden väliin pujottelua sekä viimeisen kartion jälkeen voltit oikealle ja vasemmalle kartiota keskikohtana pitäen. Se sujui kokeneelta valjakolta oikein helponoloisesti, joten siirsin hieman välejä ja pääsitte heti kokeilemaan ravissa. Siinäkään ei valmentajan mielestä vielä ollut tarpeeksi vaikeustasoa, joten pääsitte kokeilemaan laukassa. Laitoin kuitenkin olosuhteiden vuoksi hieman enemmän väliä vielä kartioille, kenttä oli hieman kostea talvisateiden jäljeltä, kun oltiin totuttu treenailemaan enemmän kuivalla uralla tällaisia, mutta nyt kelin vuoksi olimme joutuneet vähän väistelemään lätäköitä. Hienosti valjakko selvisi tämänpäivän haasteista sekä tehtävien että sään osalta!

11.06.2014, Tuire

Maisan on odotettu synnyttävän neljättä varsaansa jo jonkun aikaa, mutta vieläkään ei ole ollut siihen viittaavia merkkejä. Hevosenhoitajaamme Jaanaa odottikin yllätys synnytyskarsinassa, kun hän vei Maisalle iltaruokaa. Tamma nuokkui rauhallisesti keskellä karsinaa ja sen mahan alta näkyi neljä ylimääräistä mustankirjavaa jalkaa.

"Hei tyttöseni", Jaana tervehti mustaa tammaa, "Mikäs sinulla on siellä piilossa." Hevonen vilkaisi hoitajaa ja hirnahti hiljaa tervehdykseksi. Pienet kirjavat jalat lähti liikkeelle ja musta pää kurkisti emänsä kaulan alta. "No hei pikkuinen", Jaana sanoi lempeästi varsalle, "minä toisin äidillesi vähän ruokaa." Jaana avasi karsinan oven, kun oli varma, ettei Maisa tai varsa vastustellut sitä. Hän kaatoi tamman ruuan ruokatelineeseen ja siirtyi kauemmaksi, jotta Maisa saisi syödä rauhassa.

Pieni varsa ei enää ujostellut outoa kaksijalkaista, vaan tuli rohkeasti nuuhkimaan Jaanaa emän siirryttyä syömään. "Sinähän olet oikein nätti tyttö", Jaana aloitti jatkaen: "Ja oikein rohkeakin vielä." Varsa antoi hoitajan silittää itseään hetken, kunnes sillekin tuli nälkä ja se siirtyi emänsä luokse juomaan maitoa. "Minäpä jätän teidät syömään rauhassa ja menen kertomaan omistajallenne iloiset uutiset", Jaana sanoi siirtyessään pois karsinasta.

"Maisa synnytti mustankirjavan tammavarsan", Jaana kertoi, kun löysi minut toimistostani. "No niin, johan sitä on jo odoteltukin!" Lausahdin samalla, kun suljin ohjelmat tietokoneeltani. "Miltäs varsa vaikutti, oliko arka niin kuin emänsä kuuleman mukaan oli?" "Ei lainkaan, vaikka alkuun kuikuilikin emänsä takaa", Jaana aloitti, "Mutta kun Maisa meni syömään, tuli varsa pyytämättä luokseni ja antoi silittääkin itseään ilman mitään ongelmaa. Sitten sillekin tuli nälkä ja se meni syömään." Hymyilin ja sanoin: "Loistavaa, todella hienoa! Siellä voidaan siis hyvin, joten voimme antaa niiden syödä rauhassa ja menen huomenna tutustumaan uuteen neitiin. Sinä voitkin sitten alkaa miettiä varsalle nimeä." Meillä on nimittäin käytäntö, että varsan niin sanottu löytäjä saa halutessaan keksiä sille nimen.

11.07.2012, Tuire

Talutin Ringin tarhalta tallin edessä olevalle harjauspuomille, johon sidoin hevosen kiinni. Samaan aikaan Séan toi viereemme Ringin tulevan valjakkokaverin, Maisan. "Teillä olisi huomenna ekat kisat, neitokaiset", mies sanoi hevosille sidottuaan oman hoidettavansa puomiin. "Vielä ette kyllä pääse tekemään varsinaista yhteistyötä voittonne eteen, vaan mennään ihan yksilöluokkaan", sanoin perään. "Ihan hyvä niin, ettehän te ole paljon päässyt vielä harjoittelemaan parivaljakkoa", Séan sanoi. "Jep", sanoin hiljaa, koska jännitys oli yhtäkkiä varastanut ääneni.

Kun olimme harjanneet tämän viimeisen kaksikon, talutimme ne kuljetusautoon. Siellä odotti jo viisi muuta hevosta, jotka Zafiro, Ciara ja Jaana oli kerennyt taluttaa sinne. Ringi asteli nätisti ramppia pitkin ylös, mutta perässä tuleva Maisa hangoitteli vastaan. Se ei tykännyt yhtään kaverinsa kavionkopseesta rampilla eikä siitä, että sen pitäisi nostaa omat jalkansa tukevalta maankamaralta. Séan osasi kuitenkin käsitellä hevosta ja sai sen lopulta tulemaan perässään kuljetusautoon.

Jaana ja Ciara toivat kaksi viimeistä hevosta traileriin, minkä jälkeen tarkistimme, että kaikki hevoset olivat kiinni ja varustettu tarvittavilla matkaeväillä. Kaikki oli kunnossa, joten ensimmäinen kuljetusautomme saattoi lähteä kohti Dublinin satamaa. Sieltä ottaisimme laivan Ruotsiin, mistä jatkaisimme autojen kanssa kohti Suomea, jossa seuraavat valjakkokilpailumme ovat. Viettäisimme yhden yön reilun parinkymmenen kilometrin päässä kisapaikasta, minkä jälkeen hevoset olisivat levänneitä ja toivottavasti täydessä kisakunnossa. Samaa tietty toivon myös itsestäni..