lempinimeltään Brienne
irlannincobtamma, VH14-046-0096s. 30.04.2014, 8-vuotias 30.12.2014
voikko sabino, 155 cm (B)
kasvattaja Breandan (BREA1226)
omistaja Tuire (VRL-00345) / Breandan
valjakkoajo, vaikea
Luonnekuvaus
Sukulaiset
iii. Breandan Wannabe musta sabino, 152 cm YLA2, VVJ-III, KTK-III, VIR MVA Ch VH00-046-7246 |
iiii. Torna musta, 155 cm YLA2, VVJ-III |
||
iiie. Aloisia musta sabino, 150 cm YLA2, VVJ-III, WRJ-II | |||
iie. Dyantha's Freda ruunikonkimo tobiano, 146 cm VH12-046-0063 |
iiei. Aindréas ruunikko tovero, 147 cm VH12-046-0029 | ||
iiee. Fainne mustankimo, 145 cm VH11-046-0098 | |||
iei. Rodos of Scorpia ruunikko tobiano, 155 cm VH02-046-8659 |
ieii. Daniel ruunikko, 149 cm | ||
ieie. Rebecca musta tobiano, 159 cm | |||
iee. Kamikatse LIL musta tobiano, 144 cm Champion VH01-046-8278 |
ieei. Black With White musta tobiano, 144 cm KTK-III, Champion VH01-046-8941 | ||
ieee. Absolut SWE musta sabino, 146 cm YLA2, THS I VH01-046-1361 |
|||
eii. WND Bicabo musta, 138 cm VH11-046-0076 |
eiii. Thiedre Knox rautias, 145 cm |
||
eiie. Aryen Winnie musta tobiano, 155 cm | |||
eie. WND Amelié musta tovero, 155 cm VH11-046-0074 |
eiei. Amarlon musta tovero, 160 cm YLA3 VH06-046-6031 | ||
eiee. Oklahoma Astrid ruunikko, 143 cm | |||
eei. Tomás O'Conley mustanruunikko sabino, 150 cm VH05-046-0315 |
eeii. Odhrán O'Conor punaruunikko, 152 cm VH04-046-9754 | ||
eeie. Juverna mustanruunikko, 150 cm VVJ-II, YLA2, VIR MVA Ch, KTK-II VH04-046-7302 | |||
eee. Anadah Teal rautias tovero, 166 cm |
eeei. Devan Zeyd mustankirjava, 168 cm VH22-046-0014 | ||
eeee. Mohawk Mona ruunikko tovero, 165 cm |
Jälkeläiset
Breandan Brienne on käytettävissä vähintään 4-polvisille oreille email
Kilpailutulokset VVJ-sijoituksia yhteensä 41 kpl, kaikki 170 kilpailua täällä
06.01.2019 | Breandan | vaikea | 1/5 |
05.01.2019 | Breandan | vaikea | 1/5 |
31.12.2018 | VVJ-Cup | vaikea | 1/21 |
13.05.2018 | Breandan | vaikea | 2/5 |
12.05.2018 | Breandan | vaikea | 1/5 |
09.05.2018 | Breandan | vaikea | 2/5 |
02.05.2018 | Breandan | vaikea | 1/5 |
27.04.2018 | Breandan | vaikea | 2/5 |
26.04.2018 | Breandan | vaikea | 1/5 |
25.04.2018 | Breandan | vaikea | 1/5 |
21.03.2018 | Duán Stable | vaativa | 4/30 |
20.03.2018 | Duán Stable | vaativa | 2/30 |
16.03.2018 | Duán Stable | vaativa | 1/30 |
13.03.2018 | Duán Stable | vaativa | 4/30 |
23.02.2018 | Breandan | vaativa | 2/34 |
18.02.2018 | Breandan | vaativa | 1/34 |
12.02.2018 | Erkinheimot | vaativa | 2/26 |
11.02.2018 | Erkinheimot | vaativa | 4/26 |
10.02.2018 | Erkinheimot | vaativa | 1/26 |
31.01.2018 | Vindhani | vaativa | 1/16 |
21.08.2017 | Koistila | vaativa | 4/30 |
14.08.2017 | Koistila | vaativa | 2/30 |
11.08.2017 | Koistila | vaativa | 3/30 |
21.05.2017 | Breandan | vaativa | 1/15 |
19.06.2016 | Huvitus | vaativa | 1/37 |
17.06.2016 | Huvitus | vaativa | 1/37 |
13.06.2016 | Breandan | noviisi | 4/21 |
10.06.2016 | Breandan | noviisi | 4/21 |
07.06.2016 | Breandan | noviisi | 1/21 |
14.05.2016 | Breandan | vaativa | 2/32 |
30.04.2016 | VVJ-Cup | noviisi | 6/61 |
20.11.2015 | Tuiskula | vaativa | 1/18 |
19.11.2015 | Tuiskula | vaativa | 3/18 |
16.11.2015 | Tuiskula | vaativa | 4/18 |
12.11.2015 | Tuiskula | vaativa | 1/18 |
30.09.2015 | VVJ-Cup | noviisi | 2/36 |
30.01.2015 | Pirunkorpi | noviisi | 3/44 |
25.01.2015 | Pirunkorpi | noviisi | 3/44 |
25.11.2014 | Breandan | noviisi | 4/40 |
23.11.2014 | Breandan | noviisi | 2/40 |
19.11.2014 | Breandan | noviisi | 6/40 |
Rakas päiväkirja.. myös valmennukset
20.11.2015, Tuire
Tuiskulassa järjestettiin tallin kaksivuotispäivän kunniaksi Tuiskula Special -niminen valjakkoajokilpailu, johon kuului kymmenen valjakkosuoritusta vaativalla tasolla. Jokainen suoritus laskettiin yhteen ja valjakon lopullinen sijoitus määräytyi sen mukaisesti. Kuten tallin omistaja felissa jo kertoi, kilpailu totisesti näytti enemmän Breandan Special -suoritukselta, mutta eipä ihmekään: Puolet koko luokan osallistujamäärästä oli brandanilaisia ja suurin osa kaikista hevosista oli varmasti keskenään hyvin tasaväkisiä. Olisi siis ollut jopa ihme, jos Breandan-nimisille ei olisi tullut sijoituksia. Nythän toki kävi niin, että kolme parasta olivat kaikki breandanilaisia ja näistäkin kaksi vieläpä minun omistuksessa olevia.
Koko kilpailun voittajaksi kruunautui Brienne ja kolmanneksi sijoittui Shireen ja olenkin hyvin tyytyväinen molempien tammojen suorituksiin. Täytyy heti kyllä myöntää, että kärkikolmikko oli hyvin tasaväkinen: Toiseksi tulleella Wardellilla oli vain yhden pisteen ero Brienneen ja Shireenkin oli vain kolmen pisteen päässä voitosta. Tämän jälkeen oli hieman suurempi piste-ero, kun neljänneksi tullut (yllätys yllätys, jälleen minun omistama breandanilainen) Flick oli jo 12 pisteen päässä ykkössijasta.
30.04.2015, sparrow-mind
Uneksin kai tulevasta varsakesästä, kun puhelimestani lähtevä meteli tavoitti viimein tajuntani. Olin ottanut tavakseni nukkua työpuhelin tyynyn alla jo samana vuonna kuin aloitin tammapraktiikan, juuri siksi, että olisin aina tavoiteltavissa. Nyt puhelin oli eksynyt tyynyliinan sisälle. Toistuva soittoääni lietsoi paniikkiani siinä missä tavoittelemattomissa oleva eläinlääkäri tammanpitäjässä. Kirottu, kirottu puhelin! Kun sain viimein puhelimen tyynyliinan uumenista ja vastattua puhelimeen, nousi sykkeeni vielä hieman, jos se suinkaan oli vain mahdollista.
Tammanomistaja kertoi puhelimessa tamman tulleen levottomaksi, tätä kuunnellessani harpoin kohti keittiön vedenkeitintä, orjalliset iltarutiinini olivat juuri tällaisia tilanteita varten. Matkakuppi oli heti vedenkeittimen vieressä, siinä oli valmiiksi pihakahvin puruja ja keittimessä juuri sen verran vettä, että siitä saisi yhden kupillisen automatkalle. Ohjeistin häntä pitämään tammaa silmällä ja tulisin niin nopeasti paikalle kuin vain voisin. Eläinlääkärin pukukoodi oli pitkälti whatever casual, eli mitä vaatekaapista, tai viereisestä nojatuolista löytyi. Vedenkeitin naksahti, ja kupin täytettyäni pingoin autolle. Alle neljä minuuttia, edes vuosien unettomat yöt eivät olleet (vielä) hidastaneet minua – auton taustapeilistä minua tuijotti takaisin tylsän harmaat silmät. Silmät joita ympyröi jo muutama ryppy. Nopea tai en, tässä työssä vanheni. Käänsin avaimia virtalukossa ja vanhan, sinivihreän sotaratsun konepellin alta lähti vanha tuttu kehräys.
Varsova tamma oli irlannincobtamma Bethanie, ensisynnyttäjä joka kantoi kaksosia. Jokainen varsan tähän maailman saattanut tietää, että jo ensisynnyttäjä voi olla ongelmallinen, mutta kaksoset tekevät varsomisesta myös vaarallisen. Bethaniesta oli tullut oikea risti minulle kannettavaksi: ensimmäisessä ultrassa en ollut löytänyt toista sikiötä, vain yhden elinvoimaisen. Jos tammalla olisi tavattoman pitkä runko, olisi tämä ehkä ymmärrettävää. Paino sanalla ’ehkä’. Mutta tovero tamma oli rungoltaan varsin normaaleissa mitoissa. Kun toinen varsoista näkyi ultrassa, oli tiineys jo niin pitkällä, että saatoimme toivoa vain ehkä luonnon tekevän tehtävänsä. Bethanie oli kuitenkin lopputiineydestä paisunut ympärysmitoiltaan valtavaksi – ja kahta varsaahan se kantoi.
Kääntyessäni tallipihaan osuivat ajovalot jo talliovella odottavaan tamman omistajaan, hän näytti ymmärrettävästi huolestuneelta. Jätin auton lähelle tallinovea ja harpoin talliovista sisälle omistajaa samalla tervehtien. Bethanie oli käynyt jo makuulle karsinan paksulle olkipeitteelle, varsominen oli jo käynnistynyt. Kesti vielä toiset kymmenen minuuttia ennen kuin varsan valkoiset etujalat tulivat esille, pian valkoinen pää ja tumma harja. Vastasyntynyt varsa vaikutti ehkä hieman pienemmän puoleiselta, mutta muuten hyvin kehittyneeltä. Varsomisen ollessa vielä kesken, pieni nyytti karsinan oljilla oli rikkonut kalvon etujaloillaan. Emätamma kurotti uteliaasti turpaansa kohti pientä varsaa, muttei noussut vielä ylös nuollakseen sitä.
Hetken oli ihan hiljaista, kului aikaa ennen kuin seuraavan varsan varsominen käynnistyi. Se vaikutti melkein tammalle helpommalta, ja pian ymmärsimme miksi, toinen varsoista oli huomattavasti ensin syntynyttä sisarustaan pienempi. Vastasyntynyt, pienen pieni varsa oljilla ei ollut liikkuakseen. Olin minäkin oikea eläinlääkäri kannustaessani omistajatarta puhkomaan nuorimmaisen kalvot ettei se vain tukehtuisi: pikkuvarsa oli aivan liikkumatta hetken. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta pian sen pienet etujalat liikahtivat. Ja minulta pääsi helpottunut niiskahdus.
Bethanie tutki varsojaan uteliaasti niitä hamuten. Aamuauringon ollessa jo korkealla olivat molemmat varsat, pieni ori ja tammavarsa, ehtineet jo nousta jaloilleen. Orivarsa itsevarmemmin, ja pienempi tammavarsa hieman haparoiden. Molemmat olivat löytäneet emänsä nisille, mutta niille oli juotettu lisäksi tuttipullosta ternimaitoa, jos emän maidontuotanto ei olisi riittävä. Bethanie vaikutti hyväksyneen varsansa, edelleen hamuten ja nuuskien niitä vilpittömän uteliaasti – kaikki oli taas hyvin. Ainakin ensi kesään!