✝ Quintella

i. Barry of Whelan on nimekkään brittiläissiittolan kasvatteja jo peräti kolmannessa polvessa. Kimo komistus myytiin varsin kovaan hintaan 4-vuotiaana eräälle brittiläiselle herrasmiehelle, joka kasvattaa laadukkaasti mutta harvakseltaan irlannincobeja ilman kasvattajanimeä. Kyseinen mies on kilpaillut aikanaan menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta jäänyt eläkkeelle ja poikansa jatkaa nyt kyseistä hommaa. Poika on kilpaillut valjakkoa myös Barrylla vaikealla tasolla ja he ovat menestyneet lajissa varsin hienosti. Pienestä koostaan (139 cm) huolimatta Barry on varsin näyttävä ja upealiikkeinen hevonen, jolla on erityisen laadukas laukka. Hyväluonteinen ori on jättänyt tähän mennessä lukuisia jälkeläisiä ja astuu edelleen kotitilallaan tammoja.

ii. Connor of Whelan oli rautiaankimo ori, joka asui ensimmäiset viisi vuotta synnyintilallaan Iso-Britanniassa, jossa sillä ehdittiin päästä vaativalle tasolle valjakkoajossa. Siinä sivussa sillä astutettiin muutamia oman tilan tammoja. Uusille jalostusoreille tilaa tehdäkseen kasvattaja kuitenkin myi Connorin vähän reilu 5-vuotiaana Saksaan, jossa se pääsi jatkamaan kilpailu-uraansa valjakon saralla sekä tuomaan vähän uutta verta Saksan harvalukuisten irlannincobien sukutauluihin. Luonne Connorilla oli mitä upein ja sen yhteistyöhalukkuus ja rauhallisuus on periytynyt myös useille orin jälkeläisille.

iii. Balfour of Whelan oli 138 senttinen, rautiaankirjava ori, joka oli Whelan-siittolan ensimmäisiä kasvatteja. Luonteeltaan Bali oli hyvin rauhallinen, minkä ansiosta se sai todella reilusti jälkeläisiä, joille se periyttykin luonnettaan lähes poikkeuksetta. iie. Danielle of Whelan oli vasta hieman vaille 5-vuotias, kun se sai ensimmäisenä varsanaan Connor of Whelanin. Danielle oli syntyessään täysin musta tamma, mutta kimoutui hyvin nopeasti lähes kokonaan valkoiseksi. Tämä mustankimo tamma on 141 senttimetriä korkea.

ie. Ailbhe of Whelan oli hyvin kaunis ja myös aika erikoisen värinen, sillä se oli musta hyvin pienillä valkeilla merkeillä varustettuna. Tammaa juoksutettiinkin paljon näyttelyissä, joissa se sai poikkeuksetta hyviä tai erinomaisia arvosteluja. Ei mikään ihme, sillä Ailbhen pää oli hyvin kaunis, runko sopusuhtainen ja lisäksi oli se väritys, joka ihastutti monia. Kasvattaja myönsikin tamman värityksen olevan merkittävä syy siihen, miksi hän piti tamman koko elämänsä omalla tilallaan, jossa se toimitti lähinnä siitostamman virkaa. Ailbhe saikin monia hienoja varsoja, vaikka valitettavasti emänsä värityksen peri vain yksi tamma (joka muuten jäi myös samaiselle tilalle jatkamaan sukuaan).

iei. Zecheriah on mustankirjava, 142 senttiä korkea irlannincobori, jonka rakennetta on kehuttu lähes täydelliseksi. Luonteeltaan Zeke ei olekaan niin täydellinen, mutta juuri rakenteen ja kilpailumenestyksen ansiosta siitä on silti haluttu paljon varsoja. iee. Bambi of Whelan oli 138 cm korkea, ruunikonkimo sabino irlannincobtamma, jonka nimi on tullut juuri siitä kuin voisi kuvitella: Bambi-elokuvasta. Whelanissa on tapana antaa vierailevien lapsien antaa nimiehdotuksia vielä nimettömille varsoille ja erään lapsen mielestä tämä kyseinen varsa näytti ihan Bambilta, joten varsa sai nimekseen sen.

e. Beatrix of Tupper on tobianonkirjava raudikko, joka syntyi pienelle brittiläiselle maatilalle, mutta vietiin sieltä brittien kovasti arvostamille hevosmarkkinoille, josta sen osti samainen herra, joka osti myös Barry of Whelanin. Vaikka tamma oli tuolloin nuori ja vähän epäsopusuhtainenkin, mies tiesi hevosen kehittyvän siitä kyllä ja tykästyi muutenkin tamman avoimeen ja ystävälliseen luonteeseen. Mies oli oikeassa ja myöhemmin Beatrixista kehittyikin varsin nätti ja hyvä hevonen. Tamma koulutettiin parivaljakkoon, jossa sen kanssa kilpailtiin ihan mukavalla menestyksellä. Lisäksi Beatrix varsoi kaksi varsaa, tammat nimeltä Pandora ja Quintella.

ei. Shane of Tupper oli saman maatilan kasvatteja kuin varsansa Beatrixikin. Toveronkirjava ori oli alkujaan tarkoitus myydä, mutta lopulta se päätettiinkin pitää omalla tilalla siitosorina. Shane oli hyväluonteinen (kuten tilan muutkin hevoset lähes poikkeuksetta), rauhallinen ja ihmisystävällinen hevonen, jota käytettiin siitoshommien lisäksi maatilan töissä. Hetken mielijohteesta (ja naapurien painostuksesta) isäntä päätti viedä orin kerran paikallisiin työhevoskisoihin, joissa parin yhteistyö toi peräti ykkössijan! Isäntä ei kuitenkaan ollut kiinnostunut kilpailemisesta, joten se jäi Shanen ainoaksi viralliseksi todistukseksi taidoistaan. Käytännön töissähän se toimi kuin ihmisen mieli. Shane pääsi myös astumaan viisi tammaa elämänsä aikana.

eii. Kingston oli Tupper-tilan ensimmäinen jalostusori, joka oli nuorempana toiminut myös maatilan töissä. Varsoja King sai kuusi, näistä kuitenkin vain kaksi oli tilan omia kasvatteja. King oli väriltään rautiaankirjava ja säkäkorkeutta sillä oli 148 senttimetriä. eie. Sharyn of Tupper on rauhallinen pieni irlannincobtamma, joka on vain 131 senttimetriä korkea. Väriltään Sharyn on hyvin erikoinen ruunikonkirjava: Sen jalat ja jouhet on musta, muuten tamma on valkoinen.

ee. Babs of Whelan on nätti, musta tamma, joka syntyi isolla ja arvostetulla tilalla, mutta myytiin sieltä Tupperin maatilalle. Babsia käytettiin jonkin verran maatilan töissä, lisäksi perheen lapset saivat ratsastella tammalla. Babs oli toinen perheen kantatammoista ja se varsoikin neljä varsaa. Babsin kanssa käytiin myös parissa paikallisissa näyttelyissä, joissa se sai ihan kohtuullisen hyvät arvostelut. Lisäksi se kantakirjattiin kolmospalkinnolla. Menestynein Babsin jälkeläisistä on ori Byron of Whelan, joka on saavuttanut mm. muotovalion arvon ja kantakirjattu peräti ykköspalkinnolla.

eei. Waldemar on tuonti Ruotsista, josta se ostettiin kahdeksanvuotiaana Whelanin siittolaan. Kotimaassaan Dema oli kilpaillut hieman valjakkoajossa ja käynyt muutamissa pienissä näyttelyissä napaten usean ykkössijan, mutta sitten ori päätettiin myydä ja se päätyi Isoon-Britanniaan. eee. Aaliyah of Whelan oli mustankimo irlannincobtamma, jolla oli säkäkorkeutta 145 senttimetriä. Tammalla kilpailtiin menestyksekkäästi noviisin tason valjakkoajokilpailuissa, minkä lisäksi sillä kokeiltiin myös näyttelyitä - ei kuitenkaan kovin hyvällä menestyksellä.
sukuselvitys © Cynoria ja Tuire N.