✝ Orrin Fidelma

20.03.2012, Tuire

Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa Delman ja Hanin kanssa, joista tuli sydänystäviä ensi hetkestä lähtien. Pari viikkoa sitten ostettu Delma oli siis mahtava löydös, koska sen kisakokemus valjakkoajosta yksin ja parin kanssa sopi hyvin yhteen Hanin kokemattomuuteen. Emme tehneet kovin paljon, valjastimme vain molemmat vierekkäin ja laitoimme ne kävelemään eteenpäin ilman kärryjä vielä. Delma oli jo niin tottunut tähän työhön, koska ei ollut sen ensimmäinen kerta opettaa aloittelijaa. Hani ei tainnut edes huomata mitä teki tai sitten se vain oli luonnonlahjakkuus, koska tammoilla ei ollut mitään vaikeuksia työn suorittamisen kanssa.

Koska ensimmäinen harjoitus meni niin hyvin, päätimme laittaa tammat suoraan kärryjen eteen. Peruutimme molemmat lähelle kärryjä ja kiinnitimme ne niihin. Hani ihmetteli asiaa hieman, koska joutui nyt paljon lähemmäksi toveriaan. Pian tamma kuitenkin rauhoittui, koska huomasi ettei sille käy kuinkaan. Patistin parivaljakon eteenpäin, jolloin Hani pisti hieman hanttiin. Delma kuitenkin jatkoi eteenpäin, joten toinen tamma ei voinut muuta kuin seurata perässä. Koska Hani ei saanut mitään hepulia, ei minunkaan tarvinnut pysäyttyy hevosia. Saatoimme siis jatkaa rauhalliseen tahtiin eteenpäin, kunnes lopulta käskin hevoset seisahtumaan.

Olin todella tyytyväinen tammojen suoritukseen, minkä ansiosta Hanikin sai kauan kaipaamansa herkun. "Saat olla todella ylpeä itsestäsi", kehuin Hania, "Ja sinä myös, Delma." Taputtelin tammoja, jotka molemmat mutustivat tyytyväisenä omenaviipalettaan. Riisuin hevosilta valjaat pois ja talutin ne yhdessä tarhaan, jossa ne sai viettää loppupäivän miten halusivat.