✝ Breandan Sondra

06.02.2013, Tuire

Breandan Sallien laskettu aika oli käsillä ja varsominen alkoikin eräänä hyvin sateisena päivänä. Tamma oli levoton aamusta asti, minkä takia osasimmekin epäillä, että se saattaisi tänään synnyttää varsansa. "Et kyllä pääse nyt tarhaan, siellä tulee vettä kuin saavista kaatamalla, tullut jo yöstä asti. En halua, että joudut tuollaisessa kelissä saamaan ensimmäisen varsasi tai vielä pahempaa, että liukastuisit tuolla mutavellissä."

Päiväheinien jälkeen kävin tarkastamassa Sallien ja huomasin, että se oli jo makuulla valmiina synnyttämään. Koska tamma vaikutti rauhalliselta, lähdin pois etten häiritsisi sitä ja menin ilmoittamaan muille asiasta. Olimme kaikki innoissamme asiasta, mutta korostin kaikille, ettei tammaa saanut nyt häiritä. Lähistöllä saa tietenkin käydä hiljaa, jotta voimme huolehtia, ettei tule ongelmia.

Muutaman tunnin päästä kuulin varsan luultavasti ensimmäisen inahduksen. Menimme Séanin kanssa katsomaan kaksikon vointia ja johan siellä oli pirtsakka pikkuvarsa nousemassa jaloilleen. Nenälleenhän se siitä sai kuten monet muutkin tapaukset, mutta se ei antanut tämän lannistaa itseään. Neljästi se kaatui ja kerran se teki melkein kuperkeikankin, kunnes se vihdoin pääsi seisaalleen, kun emä tajusi viimein hieman auttaa. Varsa tiesi välittömästi minne mennä eikä Salliekaan estellyt tai osoittanut mitään negatiivisia tunteita esikoistaan kohtaan.

"Se on todella nätti, ruunikonkirjava tamma", kerroin siskolleni, jonka orin varsa uusin asukkaamme on, "Milloin tulet katsomaan sitä?" Zafiro ei vielä osannut sanoa milloin pääsisi, mutta kertoi, että tulee heti kun vain pystyy. "Voidaan sitten yhdessä miettiä neidille nimi", sanoin hänelle hymyillen ennen kuin hyvästelimme ja lopetimme puhelun.