✝ Lilly Maisie

kuvat © Desert Jewel Gypsy Cobs

Maisa kuoli 30.06.2019

irlannincobtamma, VH12-046-0049
s. 28.05.2011, 8-vuotias 28.01.2012
musta sabino (rabicano), 142 cm (C)
maahantuoja Tuire
omistaja Tuire (VRL-00345) / Breandan
valjakkoajo, vaikea

Luonnekuvaus

Lilly Maisieta eli tutummin Maisaa voi kuvata vanhalla tutulla sanaparilla: pieni ja pippurinen. Tammahan on hieman yli 140 senttinen, mutta leveyttä ja syvyyttä löytyy senkin edestä, joten pieni on hieman harhaanjohtava sana kuvata tätä tammaa. Mutta kunhan tähän matalaan ulkomuotoon lisätään Maisan itseriittoisuuden ja pienen itsepäisyyden, on edellä mainittu sanapari valmis.

Hoidettaessa Maisa ei näe mitään syytä, miksi sen pitäisi kannatella omia jalkojaan. Kavioiden hoidon aikana ei siis kannata edes unelmoida, että tamma helpottaisi työtä millään tavoin. Saman se tekee - tai siis jättää tekemättä - myös silloin, kun sitä pyytää väistämään. Joskus, onneksi hyvin harvoin, tamma vaikuttaa jopa ihan tahallaan siirtyvän juuri väärään suuntaan, kuin mihin pyydettiin. Jos pärjää näiden kahden pienoisen ongelman kanssa, on Maisa loppujen lopuksi varsin mukava tamma hoitaa. Se rakastaa rapsuttelua, epäilemme että pelkästään huomion takia ja vaikuttaa pitävän myös siitä, kun sille juttelee.

Maisa on ratsukoulutettu, mikä kasvattajan mukaan oli todella suuren työn, veren ja hien vuodatuksen takana. Hän korosti olleensa tosissaan myös keskimmäisen suhteen, tamma nimittäin kerran talloi kouluttajan kaksi varvasta tikattavaksi. Tämän jälkeen Maisan kanssa suositeltiinkin käyttämään turvakenkiä tai ainakin olemaan hyvin tarkkana sen jalkojen kanssa. Lopulta tammasta saatiin ratsu, mutta siihen se sitten jäi. Esteistä sen kanssa ei edes ajateltu ja "kouluratsastuksen" parissa riitti se, että tamma osasi kulkea uraa pitkin eteenpäin ja pysähtyä - edes suunnilleen silloin, kun ratsastaja niin halusin.

Maisa ei siis ole mikään unelmaratsu, minkä takia kasvattaja olikin onnessaan, kun tamma tykästyi valjakkoajoon. Ajokoulutuskaan ei tietenkään sujunut ihan helpoimmasta päästä, mutta sentään kaikki varpaat säilyivät tällä kertaa ehjänä. Nykyään Maisa on kokenut ja maltillinen ajohevonen, joka on suostunut kilpailemaan myös parivaljakossa. Kumppanikseen tamma vaatii kuitenkin hyvin rauhallisen ja kärsivällisen hevosen. Maisa ei nimittäin siedä yhtään, jos toinen hosuu, hermoilee tai muuten häiritsee keskittymistä. Mikä on toki hieman tekopyhää, koska tamma itse häslää hermostuessaan aina välillä.

Sukulaiset

i. Target in White evm
rautias sabino, 144 cm
ii. Halbert evm
ruunikko sabino, 143 cm
ie. Spotlight Fighter evm
rautiaankimo, 146 cm
e. Lilly Sassy evm
musta sabino, 140 cm
ei. Sky Chip evm
ruunikonkimo, 142 cm
ee. Swirly Black evm
musta tovero, 139 cm

Jälkeläiset

t. Breandan Loralei, synt. 13.05.2016, i. Canyon Masquerade
o. Breandan Alastar, synt. 07.09.2015, i. Aindréas
t. Breandan Luella, synt. 11.03.2015, i. Jonquil of Caelan
t. Breandan Lacey, synt. 11.06.2014, i. Scottish Caruso
o. Breandan Wallis, synt. 18.02.2013, i. Walwyn Darrell
o. Breandan Tigernán, synt. 06.11.2012, i. Tadghán Finn
t. Breandan Lilian, synt. 12.08.2012, i. Gilroy's Blake

Sukuselvitys

i. Target in White on komea, ryhdikäs ori, joka vaikuttaa todellista kokoaan isommalta juuri ryhtinsä ansiosta. Iso-Britanniassa syntynyt ori asuu nykyään Belgiassa, jossa se kilpailee omistajansa kanssa valjakkoajossa. Ennen Belgiaan viemistään ori ehti kierrellä lähinnä näyttelykehiä ja astua muutamia brittitammoja. Belgiassa Targetilla on tosiaan kilpailtu vaativalla tasolla valjakkoa ja hienon menestyksen johdosta (paras tulos oli toinen sija maan arvostetuimmissa valjakkokisoissa), sille on riittänyt kysyntää jalostukseenkin. Jälkeläisten perusteella Target periyttää ryhdikästä olemustaan ja rohkeaa, rauhallista luonnetta.

ii. Halbert on tuttu nimi monien brittiläisten irlannincobien sukutaulussa. Ruunikonkirjava ori ei koskaan kilpaillut, mutta sen sijaan se ansaitsi tittelirivistönsä näyttelyitä kiertämällä. Halbert oli mm. muotovalio ja I-palkinnon kantakirjaori, joka valittiin peräti kahteen otteeseen rotunäyttelyissä show'n parhaaksi hevoseksi. Lisäksi Halbertilla oli upeat liikkeet, jotka ihastuttivat useimpia näyttelytuomareita. Kilpailutulosten puuttumisesta huolimatta tammojen omistajat kysyivät Halbertia ahkerasti jalostukseen ja sillä onkin jälkeläisiä Iso-Britannian lisäksi myös mm. Belgiassa, Tanskassa ja Hollannissa.

iii. Sorley of Bristol oli musta sabino komistus, joka oli suosittu siitoshevonen britanniassa. Nuorempana Sorley kilpaili menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta onnettomuuden takia kilpailu-ura jäi lyhyeksi. Ori kuoli lopulta 23-vuotiaana jättäen jälkeensä lähes neljäkymmentä varsaa.

iie. Hepsie from Combs on varsinainen vitsailija: Se on aina tekemässä ihan outoja ilmeitä, yrittää aiheuttaa muille ongelmia, mutta yleensä hyvin suloisella tavalla. Hepsie on todella hyvä emä ja vaikka se itse onkin vähän erikoinen luonteeltaan, sen varsat ovat aina hyväkäytöksisiä ja niitä on kehuttu ympäri Britanniaa. Väriltään Hepsie on ruunikko, kolmella sukalla ja pienellä tähdellä ja säkäkorkeutta sillä on 145 senttiä.

ie. Spotlight Fighter oli aikoinaan aikamoinen legenda, joka on melko harvinaista tamman kohdalla. Suurimmaksi osaksi kuuluisuus oli tamman valjakkoradoilla menestymisen ansiota. Fighter nimittäin onnistui voittamaan lukuisia kertoja sporttisempia ja isompia hevosia; sen ja ohjastajansa yhteistyö oli lähes maagista. Omistajansa mukaan heidän menestyksensä salaisuus oli Fighterin upea luonne ja yhteistyöhalukkuus, mutta jokainen parin joskus nähnyt voi vahvistaa, että lisäksi heillä vallitsi keskenään täydellinen luottamus. Fighterilla teetettiin myös viisi varsaa, joista yksi jäi kuulemma kasvattajalleen.

iei. Jaycob on 157 senttinen rautias irlannincob, joka kilpaili valjakkoajossa sekä helpoilla kouluradoilla. Kiivasluontoinen Jaycob ei jättänyt montaa jälkeläistä, koska pelättiin, että sen hankala käsiteltävyys periytyisi vahvasti varsoille.

iee. Braelynn ei pidä miehistä, jonka syy on edelleen tuntematon. Koskaan yksikään mies ei ole tammalle tehnyt mitään pahaa, mutta koska tämä ominaisuus huomattiin, on omistajat pitäytynyt siinä, että tammaa käsittelee ainoastaan naiset. Muuten Braelynn on todella ihastuttava tamma, niin lempeä ja sosiaalinen. Väriltään tamma on mustankimo ja säkää sillä on 146 senttiä.

e. Lilly Sassy on varsinkin luonteensa puolesta hyvin ponimainen tapaus, jolla riittää vahvaa tahtoa ja omia oikkuja. Hieman haasteellisesta luonteesta huolimatta Sassy on pärjännyt melko hyvin valjakkoajossa, jossa sillä on muutamia sijoituksia. Omistajansa tytär on myös innostunut kilpailemaan tamman kanssa kouluratsastuksen pikkuluokkia, mutta menestys on Sassyn luonteen tietäen ollut varsin kirjavaa. Varsoja Sassylla on vain kaksi kappaletta ja molemmat näyttävät perineen emänsä oikukkaan luonteen.

ei. Sky Chip syntyi ja varttui Iso-Britanniassa, jossa se koulutettiin valjakkoajoon. Chipillä ei kilpailtu kuin muutaman kerran ja lisäksi se astui joitakin tammoja. 6-vuotiaana se myytiin Tanskaan, jossa uusi omistaja päätti ruunata sen voidakseen keskittyä sillä parivaljakkoon ja tarhatakseen sen toisten hevosten kanssa. Chip onkin kerännyt ihan mukavan kasan sijoituksia, vaikka valitettavasti se ykköspalkinto on aina jäänyt saamatta. Chip elää ilmeisesti edelleen ja voi ikäänsä nähden hyvin.

eii. Dyson of Mynatt oli ruunikko tobiano, 137 senttinen tankki. Orilla oli valehtelematta enemmän ympärismittaa kuin korkeutta, minkä myötä sillä ei liiemmin kilpakentille osallistuttu. Mutta näyttelykehissä ori niitti mainetta ja kunniaa ja sen ansiosta jätti ainakin parikymmentä varsaa jälkeensä, ennen kuin kuoli 27-vuotiaana.

eie. Ina Edwyna on rautiaanpäistärikkö tamma, jolla on säkäkorkeutta 140 senttiä. Luonteeltaan Inaksi kutsuttu neiti on varsinainen laumasielu, jonka maailma kaatuu, jos se jää mielestään liian pitkäksi aikaa yksin. Omistaja purnasi tästä useamman vuoden, kunnes lopulta hänen hyvä ystävä hankki tammalle seuralaiseksi vuohen. Sen jälkeen vuohi kulki Inan kanssa joka paikkaan ja elämä oli paljon helpompaa.

ee. Swirly Black oli brittiläinen siitostamma, jonka kanssa ei koskaan kilpailtu. Itse asiassa sillä ei hirveästi myöskään ratsastettu tai ajettu, vaan sen tehtävänä oli lähinnä tuottaa varsoja. Näyttelyitä sen kanssa kuitenkin kierrettiin jonkin verran, joskaan menestystä se ei hirveästi saanut - lisäksi se hyväksyttiin kantakirjaan III-palkinnolla. Luonteeltaan Swirly oli huhujen mukaan vähän äkäinen. Varsoja sillä teetettiin kahdeksan kappaletta.

eei. Outlaw Peadar on 161 senttinen, musta tobiano irlannincob, joka kilpaili keskinkertaisesti kouluratsastuksessa sekä seuratasolla valjakkoajossa. Peadar astutettiin Alanalla, koska varsasta odotettiin edes 150 senttistä, koska emäkin oli 147 senttinen. Kaikkien hämmästykseksi syntynyt varsa (Swirly Black) jäi alle 140 senttiseksi.

eee. Outlaw Alana oli säkäkorkeudeltaan 147 senttinen, väriltään kaunis rautias sabino. Luonteeltaan ihan mukiinmenevä tamma, hieman ehkä laiskanoloinen: Se jättäisi mieluummin kaikki asiat tekemättä ja jos jotain tekee, senkin puolivillaisesti. Varsoja Alana sai yhteensä viisi, neljä oria ja yhden ainoan tamman.

sukuselvitys © Cynoria (1. ja 2. polvi), Tuire (3. polvi)

Kilpailutulokset VVJ-sijoituksia yhteensä 42 kpl, kaikki 207 kilpailua täällä

28.01.2013Claridge Studvaikea1/11
22.01.2013Fiktiovaikea5/32
19.01.2013Fiktiovaikea5/32
04.01.2013Bridgeroadvaikea3/24
30.12.2012Hirttivaaravaikea3/11
27.12.2012Fiktiovaikea4/16
26.12.2012Fiktiovaikea2/16
24.12.2012Fiktiovaikea4/16
21.12.2012Durenvaikea3/16
21.12.2012Fiktiovaikea2/16
19.12.2012Durenvaikea1/16
16.12.2012Durenvaikea3/16
14.12.2012Durenvaikea2/16
06.12.2012Breandanvaativa4/16
27.11.2012Tositarun sh:tvaativa4/28
26.11.2012Breandanvaikea2/16
20.11.2012Breandanvaikea2/16
02.11.2012Durenvaativa2/30
01.11.2012Shamrock Hillvaativa1/30
28.10.2012Durenvaativa2/30
27.10.2012Breandanvaativa1/21
26.10.2012Durenvaativa2/30
26.10.2012Breandanvaativa3/21
24.10.2012Breandanvaativa1/30
23.10.2012Breandanvaativa1/30
22.10.2012Huvitusnoviisi4/24
16.10.2012Fiktiovaativa1/30
15.10.2012Fiktiovaativa5/30
11.10.2012Sakastinoviisi3/9
07.10.2012Shamrock Hillnoviisi4/24
05.10.2012Shamrock Hillnoviisi3/24
01.10.2012Tositarun sh:tnoviisi1/16
30.09.2012Caralvaativa4/30
07.09.2012Breandannoviisi2/20
03.09.2012Breandannoviisi3/20
02.09.2012Breandannoviisi4/20
17.08.2012Fiktiovaativa3/30
14.08.2012Fiktiovaativa3/30
09.08.2012Durennoviisi3/16
04.08.2012Shamrock Hillnoviisi3/30
01.08.2012Shamrock Hillnoviisi3/30
15.07.2012Durennoviisi1/14

Näyttelyt

VSN10.11.2013Wild Horse RanchSW4 (40p)tuom. Sorel
NJ29.04.2013BreandanMVA-SERT, BIS4tuom. Pulmu N.
NJ31.03.2013BreandanMVA-SERT, BIS1tuom. Terhi N.
NJ11.03.2013BreandanMVA-SERT, BIS1tuom. Terhi N.

Rakas päiväkirja.. myös valmennukset

30.06.2019, Tuire

Kesäkuun VVJ-Cupissa oli tarinaluokka ja sen tehtävänanto vaikutti niin kivalta, että minunkin oli pakko osallistua! Kyseinen tehtävä oli seuraavanlainen: "Kerro kilpailusuorituksestasi muutamalla lauseella käyttäen vain hevosesi nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja. Parivaljakolla osallistuessa valitse toisen hevosen nimen alkukirjain." Meni muutama hetki, kun pähkäilin, että minkä nimisellä hevosella saisin edes jotain aikaan. Käytännössä heti kaikki omat kasvatit oli poissa pelistä, koska suomen kielestä ei löydy ihan hirveästi B-kirjaimella alkavia sanoja, saatikka niistä saisi aikaan kertomusta kilpailusuorituksesta. Sama koski monia muitakin, koska Breandanista löytyy myös hevosia, joiden nimi alkaa jollakin seuraavista oikein käyttökelpoisista kirjaimista: C, D, F, Q, W, X ja Z.

Lopulta yhdeksi koekaniiniksi päätyi Scottish Caruso, hänen kanssaan piti siis keksiä S-kirjaimella alkavia sanoja ja sepittää sillä kertomus suorituksesta. Pitkään mietin ja pähkäilin, mutta en vain saanut kasaan kuin 15 sanaa ja tarina meni näin: "Skottilainen seniori-ikäinen stallioni sotkee suorituksen sekoittamalla seisahduksen sekä siirtymisen. Siinäpä sitä sitten seisotaan siirtymättä senttiäkään.". Ei se kovin huono lopulta ollut, koska pääsimme sijalle 3. Harmikseni osallistujia oli kuitenkin kahdeksan, joten emme saaneet sijoitusta. Eniten ehkä tavallaan häiritsi se, että meidän edelle kiipesi Ireth samalla kirjaimella, mutta hänen tarinassaan oli 30 sanaa, huikea suoritus!

Toinen koekaniini oli pippurinen pikkutamma Lilly Maisie ja L-kirjainten tarina oli seuraava: "Litsis loiskis, lätäköitä läjäpäin! Leidini liiku lainkaan, liekö levitoimallakaan lähtisi liikkeelle.". Omasta mielestäni se oli hauska, mutta eihän me palkintosijoille päässyt, vaan olimme kuudensia. Toisaalta kun miettii, kaksi ensimmäistä sijaa oli ihan omassa luokassaan pelkästään pituuden perusteella (voittajan tarinassa oli H-kirjaimella 38 sanaa), sijat 4 ja 5 tuli minun hevosille ja Maisan edellä oli jälleen kerran Ireth hyvällä jutullaan.

30.06.2019, Tuire

Maisa osallistui tänään Yleislaatuarvostleun kesäkuun tilaisuuteen ja se oli tilaisuuden kahdestatoista hevosesta ainoa, joka sai ykköspalkinnon ja siten sai ansaitusti myös AP1-tittelin. Lisäksi tammalla oli tilaisuuden parhaat teksti- ja kisapisteet, vaikka olimme osallistuneet vain yhteen ainoaan tarinakilpailuun eikä siitäkään tullut edes sijoitusta. Valitettavasti kotimatkalla kuljetusauto joutui onnettomuuteen ja tamma jouduttiin lopettamaan paikan päällä, joten Maisa ei päässyt kotiin asti juhlimaan hienoa saavutustaan.

08.02.2016, valjakkovalmennus, valm. Jannica

Pauleten jatkaessa Ranskassa lomaansa oli minut pyydetty valmennuskeikalle jälleen ystäväni Tuiren tiluksille. Olin tyytyväinen maisemanvaihdokseen: Irlanti tarjosi erilaiset maisevat, eikä lunta missään, ihmettelin asettuen katselemaan Tuiren ja Maisan itsenäistä alkuverryttelyä. Se sujui hyvin ja koska tänään oli tarkoituksena lähteä harjoittelemaan maraton-osuutta, nainen esitteli uuden aplikaation avulla koko radan ja menin muutamalle hankalemmalle paikalle vuorotellen seuraamaan suoritusta. Kypäräkameran avulla saisin sitten katsoa vielä jälkeenpäin hänen kanssaan vaikeita kohtia radalla, jotka eivät muuten huomatuksi tulleet. Tuire aloitti vahvasti Maisan kanssa: portin läpi ohjastus ei tuottanut ongelmia, eikä sillan ylitys. Helpot tehtävät tämän tason ajohevonen suoritti kaikki ongelmitta ja Tuire ohjasi sitä tarkasti kieli keskellä suuta.

En usko, että alkuradassa oli edes mitään huomioitavaa. Olin itse parkkeerannut vesiesteen luo, koska tammalla oli joskus kuulemma tapana tuijotella suihkulähteitä sen molemmin puolin ja miten sopivasti sattuikaan, oli juuri tänään sellainen päivä. Tuire kyllä teki hyvää työtä saaden tamman tehtävän läpi kunnialla, mutta molemmat kyllä sai siinä hetkisen vetää henkeä tehtävän suoritettuaan. Pyysinkin naista tekemään ison ympyrän ja tulemaan uudelleen hieman rauhallisemmassa tempossa, jotta tammalla olisi aikaa sulattaa asiaa. Lisätyt suihkulähteet olivat ilmeisesti saaneet tamman hieman tolaltaan, kun niitä ei ennen ollut.

Muutamien kisoissa sattuneiden ongelmien jälkeen tallin omistaja oli päättänyt asentaa nuo suihkulähteet, lähinnä nuorempia hevosia varten. Oli kuitenkin huomattu, että vanhatkaan konkarit eivät kaikkea sulattaneet. Muutaman kerran tultuanne sillan alitse suihkulähteiden keskeltä, alkoi Maisa kuitenkin oivaltaa, ettei niiden alla suinkaan asunut hevosia syöviä pieniä piraijoita ja niin viimeinen ylityskerta vesiesteellä sujui oikein kunniakkaasti. Pääsitte vielä pellolle vähän tekemään loppuverkkaa ravissa ja kävelemään pitkälti lähtiessäni kohti lentokenttää, sillä tamma oli hengästynyt tehtävissä oikein kunnolla.

30.11.2015, valjakkovalmennus, valm. Jannica

Parin valmennus oli tänään pidettävä vesisateen armoilla. Onneksi kukaan ei ollut sokerista tehty, paksukarvainen tamma vähiten, joten valmennuksessa päästiin onneksi keskittymään tarkkuusajoon edes jonkin verran kelistä huolimatta, vaikka kylmä viima jonkin verran kentällä kävikin Irlannin talvessa. Asettelin varastosta löytämäni keilat paikoilleen, toisinaan tykkäsin käyttää niitäkin, niin saatiin todentuntua harjoitteluun, vaikka toki kartiot toimivat ihan yhtälaisesti treenissä.

Alkuverryttelyä saitte tehdä samalla itsenäisesti ja seurasin sitä sivusilmällä. Teillä meni tänään hienosti ja keilojenkin kanssa pääsitte heti sinuiksi, kun eivät olleet ihan uusi juttu kummallekaan. Välikäyntien jälkeen päästiin keskittymään paremmin erilaisiin tehtäviin, kuten kolmikaariseen ja kahdeksikkoon, johon lisättiin tehtävien saamista vaikeammalle tasolle vielä keiloja, joiden välistä teidän tuli ajaa. Ohjastuspuoli toimi tänään hienosti ja sait muutamaa osumaa lukuunottamatta tiukoillakin teillä kolmikaarisella ohjattua Maisaa oikein kivasti kaikissa askellajeissa.

28.02.2015, Tuire

Meiltä oli tänään pitkästä aikaa hevonen Valjakkoajojaoksen laatuarvostelutilaisuudessa ja tällöin kyseessä oli Lilly Maisie, joka sinne vietiin. Ja kyllä oli iloinen yllätys, kun saimme tamman arvostelulomakkeen, koska pisterivin lopussa komeili kaunis VVJ-I-palkinto! Yhteensä tamma sai 102,5 pistettä ja ykköspalkinnon rajana oli täydet sata pistettä. Eli aika rajoilla mentiin, mutta ykkönen mikä ykkönen!

Rakenteesta tammalle annettiin seitsemän ja kahdeksan pistettä, joten tamma sai siitä osuudesta 7,5/10 pistettä. Vanhempien arvosteluun kuului useampi eri osio, mutta kaikenkaikkiaan tamman lopputulos oli 20 pistettä, kun periaatteessa maksimimäärä oli 25. Jälkeläistenkin arvostelun maksimipistemäärä oli vanhempien tapaan 25, mutta koska yksikään tamman varsoista ei ole vielä käynyt laatuarvostelussa, jäi tässäkin osiossa laatuarvostelupalkinnoista saatavat viisi pistettä saamatta. Saihan tamma silti periaatteessa täydet pisteet, koska 20 pistettä se sai kaikenkaikkiaan jälkeläisistään. Maisalla on kilpailtu todella paljon ja sillä oli reilusti myös sijoituksia, joten se sai kilpailuosiosta täydet komeat 40 pistettä. Viimeisin arvostelukohta oli niin kutsutut lisäpisteet, joissa saa pisteitä esimerkiksi muista palkinnoista. Tammallahan on plakkarissaan kantakirjapalkinto sekä VIR MVA Ch -arvonimi, joten se sai niistä pisteitä tässä osiossa. Tästäkin osuudesta tamma sai täydet 15 pistettä.

17.01.2015, kouluvalmennus, valm. Jannica

Olin päätynyt valmentamaan jälleen Breandaniin, mutta tällä kertaa ratsain. Ciara oli halunnut ottaa Maisan kanssa kouluvalmennuksen päästäkseen alkuun. Tammalla ei juuri ratsastustaustaa ollut, mutta kyllä se perusasiat kuulemma osasi. Laukannostot oli kuitenkin vielä hieman hakusessa ja muun muassa juuri niiden kanssa Ciara tarvitsisi apua tamman kanssa. Naisella kun ei ollut ajokokemusta lähes ollenkaan ja Maisan kanssa toimiessa ongelma oli nimenomaan se, ettei se ollut tottunut pohjeapuihin juurikaan, vaan ainoastaan ohjalla työstämiseen, joka oli kouluratsastuksessa vaikeahko juttu.

Ciara sai aloitella ihan käynnissä tekemällä kirjainten kohdalle pysähdykset. "Maisa pysähtyy tosi hyvin tasajaloin, ole itse vielä rennompi ja anna vatsalihasten rentoutua, kun pysäytät tamman, jotta se huomaa selvemmin jännittäessäsi niitä, mitä pysähdyksellä kokonaisvaltaisesti tarkoitetaan. Noin, nyt voit pyytää sitä eteen taas, reippaasti heti liikkeelle" muistutin, kun Maisa tapansa mukaan lähti laahustamaan liikkeelle. Ratsukko sai kokeilla ravissa myös siirtymisiä käyntiin, koska suoraan pysähdykseen ei varmastikaan tamman fysiikka ihan riittänyt, vaikka se olikin valjakkoajossa koulutettu erittäin korkealle. Ratsastuksessa joutuivat töihin erilaiset lihakset ja se tuli yllätyksenä myöskin Maisalle, joka oli aivan hiessä jo alkuravien jälkeen. Päätimme lopetella muutamaan laukannostoon ravista, jotka sujuivat kohtalaisesti. Ensi kerralla sitten jatkettaisiin vähän enemmän laukkaamisen parissa.

16.12.2014, valjakkovalmennus, valm. Jannica

Maisan ja Tuiren kanssa päästiin tekemään vaikeammalla tasolla jo asioita valmennuksessa, tai parhaani mukaan ainakin yritin, kun en ollut tämäntasoista valmennusta ennen pitänytkään. Yritin kuitenkin hieman kurkkia ja mukailla kilpailuohjelmia, että mitä kaikkea siinä vaikealla tasolla sitten tehtiin ja yllätyksekseni huomasin, ettei valmennustaso kauheasti eronnut kouluratsastuksesta, onneksi..

Maisa pääsi ensin tekemään tänään tarkkuusasioita, koska niissä tammalla oli eniten ongelmia Tuiren mukaan, sen hermot kun eivät ihan aina riittäneet vaikean tason vaatimalle tarkkuusalueelle. Saitte ensin tulla ihan helppoja tehtäviä suoralla uralla, jossa tehtiin kartioiden väliin pujottelua sekä viimeisen kartion jälkeen voltit oikealle ja vasemmalle kartiota keskikohtana pitäen. Se sujui kokeneelta valjakolta oikein helponoloisesti, joten siirsin hieman välejä ja pääsitte heti kokeilemaan ravissa. Siinäkään ei valmentajan mielestä vielä ollut tarpeeksi vaikeustasoa, joten pääsitte kokeilemaan laukassa. Laitoin kuitenkin olosuhteiden vuoksi hieman enemmän väliä vielä kartioille, kenttä oli hieman kostea talvisateiden jäljeltä, kun oltiin totuttu treenailemaan enemmän kuivalla uralla tällaisia, mutta nyt kelin vuoksi olimme joutuneet vähän väistelemään lätäköitä. Hienosti valjakko selvisi tämänpäivän haasteista sekä tehtävien että sään osalta!

30.07.2014, Tuire

"Eiköhän tämä ala olla tässä Maisan osalta", sanoin siskolleni, joka talutti valjakkohevostaan traileriin. "Niinpä, vaikka ihan hyvinhän suoritus meni. Taso vaan oli niin huima", Jade vastasi. "No kyllä, ihan mielettömiä suorituksia!" Silitin mustanpuhuvaa tammaa ja sanoin sille lempeästi: "Parhaasihan sinä teit, ihan niin kuin aina. Mutta eiköhän sinun ole jo aika päästä eläkkeellä näistä touhuista ja keskittyä varsojen kasvattamiseen." Pienikokoinen irlannincobtamma hörähti, kun rapsutin sitä korvan takaa. Jade toi tammalle heiniä, joita tamma alkoikin heti mutustamaan tyytyväisenä. "Tehdään sille kotona vähän maukkaampi ateria, eläköitymisen kunniaksi. Hassua kyllä puhua, että toinen jää eläkkeelle, eihän Maisalla ole ikää vielä kymmentäkään vuotta. Mutta eläke mikä eläke ja eihän se nyt kokonaan eläköidy, onhan sillä edessä vielä monta varsojen täyteistä vuotta." Sanoin, kun suljin trailerin oven. "Niinpä", Jade vastasi naurahtaen.

11.06.2014, Tuire

Maisan on odotettu synnyttävän neljättä varsaansa jo jonkun aikaa, mutta vieläkään ei ole ollut siihen viittaavia merkkejä. Hevosenhoitajaamme Jaanaa odottikin yllätys synnytyskarsinassa, kun hän vei Maisalle iltaruokaa. Tamma nuokkui rauhallisesti keskellä karsinaa ja sen mahan alta näkyi neljä ylimääräistä mustankirjavaa jalkaa.

"Hei tyttöseni", Jaana tervehti mustaa tammaa, "Mikäs sinulla on siellä piilossa." Hevonen vilkaisi hoitajaa ja hirnahti hiljaa tervehdykseksi. Pienet kirjavat jalat lähti liikkeelle ja musta pää kurkisti emänsä kaulan alta. "No hei pikkuinen", Jaana sanoi lempeästi varsalle, "minä toisin äidillesi vähän ruokaa." Jaana avasi karsinan oven, kun oli varma, ettei Maisa tai varsa vastustellut sitä. Hän kaatoi tamman ruuan ruokatelineeseen ja siirtyi kauemmaksi, jotta Maisa saisi syödä rauhassa.

Pieni varsa ei enää ujostellut outoa kaksijalkaista, vaan tuli rohkeasti nuuhkimaan Jaanaa emän siirryttyä syömään. "Sinähän olet oikein nätti tyttö", Jaana aloitti jatkaen: "Ja oikein rohkeakin vielä." Varsa antoi hoitajan silittää itseään hetken, kunnes sillekin tuli nälkä ja se siirtyi emänsä luokse juomaan maitoa. "Minäpä jätän teidät syömään rauhassa ja menen kertomaan omistajallenne iloiset uutiset", Jaana sanoi siirtyessään pois karsinasta.

"Maisa synnytti mustankirjavan tammavarsan", Jaana kertoi, kun löysi minut toimistostani. "No niin, johan sitä on jo odoteltukin!" Lausahdin samalla, kun suljin ohjelmat tietokoneeltani. "Miltäs varsa vaikutti, oliko arka niin kuin emänsä kuuleman mukaan oli?" "Ei lainkaan, vaikka alkuun kuikuilikin emänsä takaa", Jaana aloitti, "Mutta kun Maisa meni syömään, tuli varsa pyytämättä luokseni ja antoi silittääkin itseään ilman mitään ongelmaa. Sitten sillekin tuli nälkä ja se meni syömään." Hymyilin ja sanoin: "Loistavaa, todella hienoa! Siellä voidaan siis hyvin, joten voimme antaa niiden syödä rauhassa ja menen huomenna tutustumaan uuteen neitiin. Sinä voitkin sitten alkaa miettiä varsalle nimeä." Meillä on nimittäin käytäntö, että varsan niin sanottu löytäjä saa halutessaan keksiä sille nimen.

25.04.2013, Tuire

Kantakirjauspäivä jälleen kerran, ajattelin mielessäni harjatessani kuraista Maisaa. "Mikä siinä on, että juuri silloin teidän pitää sotkea itsenne?" Puhuin ääneen hevoselle raapatessani lähes kuivaa mutaa hevosen lavasta irti. Pieni tamma vilkaisi suuntaani ja hörähti. "No, onneksi olen jo tottunut tähän ja osasin laittaa herätyksen tarpeeksi ajoissa, niin keretään puunata sinut ennen kuin lähdetään."

Tällä kertaa meiltä lähti ainoastaan yksi hevonen kantakirjattavaksi, koska pari muuta tammaa oli turhan tuhdissa kunnossa varsamahansa kanssa ja halusimme viedä orit toisessa tilaisuudessa. Niinpä Maisa sai lähteä yksinään matkaan minun ja Ciaran kanssa.

Tilaisuus meni mukavasti, sää oli hyvä ja Maisakaan ei tuottanut ongelmia. Harmikseni tamma jäi parin pisteen päähän kakkospalkinnosta, mutta onhan kolmospalkintokin todella hyvä. Tamma sai seuraavanlaisen lausunnon:
18-17-16-17 = 68p. = KTK-III
Hyvät leimat ja yleisvaikutelma. Lyhyt kaula, pystyt lavat, piirteetön säkä. Pitkä, mutta muuten hyvä, tiivis runko. Sapeliset etujalat, hyvät takajalat, vahva ja pyöreä takaosa.

11.07.2012, Tuire

Talutin Ringin tarhalta tallin edessä olevalle harjauspuomille, johon sidoin hevosen kiinni. Samaan aikaan Séan toi viereemme Ringin tulevan valjakkokaverin, Maisan. "Teillä olisi huomenna ekat kisat, neitokaiset", mies sanoi hevosille sidottuaan oman hoidettavansa puomiin. "Vielä ette kyllä pääse tekemään varsinaista yhteistyötä voittonne eteen, vaan mennään ihan yksilöluokkaan", sanoin perään. "Ihan hyvä niin, ettehän te ole paljon päässyt vielä harjoittelemaan parivaljakkoa", Séan sanoi. "Jep", sanoin hiljaa, koska jännitys oli yhtäkkiä varastanut ääneni.

Kun olimme harjanneet tämän viimeisen kaksikon, talutimme ne kuljetusautoon. Siellä odotti jo viisi muuta hevosta, jotka Zafiro, Ciara ja Jaana oli kerennyt taluttaa sinne. Ringi asteli nätisti ramppia pitkin ylös, mutta perässä tuleva Maisa hangoitteli vastaan. Se ei tykännyt yhtään kaverinsa kavionkopseesta rampilla eikä siitä, että sen pitäisi nostaa omat jalkansa tukevalta maankamaralta. Séan osasi kuitenkin käsitellä hevosta ja sai sen lopulta tulemaan perässään kuljetusautoon.

Jaana ja Ciara toivat kaksi viimeistä hevosta traileriin, minkä jälkeen tarkistimme, että kaikki hevoset olivat kiinni ja varustettu tarvittavilla matkaeväillä. Kaikki oli kunnossa, joten ensimmäinen kuljetusautomme saattoi lähteä kohti Dublinin satamaa. Sieltä ottaisimme laivan Ruotsiin, mistä jatkaisimme autojen kanssa kohti Suomea, jossa seuraavat valjakkokilpailumme ovat. Viettäisimme yhden yön reilun parinkymmenen kilometrin päässä kisapaikasta, minkä jälkeen hevoset olisivat levänneitä ja toivottavasti täydessä kisakunnossa. Samaa tietty toivon myös itsestäni..