28.12.2023 - tauolla toistaiseksi
Breandan siirtyy tauolle, joka kestää minkä kestää. On myös mahdollista, että talli sen myötä lopettaa kokonaan, mutta lopullista sulkemista ei ainakaan vielä ole tiedossa. Kilpailen viimeiset kasvatit porrastetuissa valmiiksi ja astutuskyselyitä sekä tilausvarsojakin saa edelleen kysyä, mutta muuten toiminta pysähtynee kokonaan.
Terveisin, Tuire
Henkilökunta
Jaana Järvinen on suomalainen hevosenhoitajaksi opiskellut nuori nainen, joka on ollut hevosalalla koko elämänsä. Vanhempiensa menetettyä ratsastuskoulunsa, Jaanakin joutui työttömäksi ja teki pätkätöitä milloin missäkin parin vuoden ajan. Lopulta hän sai tarpeekseen ainaisesta muuttamisesta, useimmiten hevosettomista työpaikoista, Suomesta ja kaikesta hänelle tutusta. Hän alkoi etsiä töitä ulkomailta ja löysi pian meidän työpaikkailmoituksen, jossa etsittiin hevosenhoitajia. Hänen oli pakko saada paikka, koska hän on aina haaveillut omasta irlannincobista ja Breandanissa hänen oli mahdollisuus päästä työskentelemään lempirotunsa parissa. Pian Jaana olikin jo matkalla Irlantiin, jossa hän työskentelee hevosten hoitamisen lisäksi niiden liikuttajana.
Séan Mackay ('shoon mackeii') löysi tien hevosten pariin entisen tyttöystävänsä kautta eikä koskaan uskonut rakastuvansa näihin "lannalle haiseviin karvakasoihin, jotka on kaiken lisäks pelottavan isoja". Silloinen tyttöystävä työskenteli shirenhevosia kasvattavassa siittolassa, joten ei ihmekään, että hevosten korkeus oli kauhistuttava. Séan on suorittanut hevosenhoitajan tutkinnon, minkä jälkeen hän työskenteli alalla viisi vuotta ja sitten päätti jatkaa opintoja. Ennen Breandaniin tuloa, Séan oli opiskellut ensimmäisen vuoden valmentajan lisätutkintoa, jonka hän on nyt suorittanut kokonaan ja käy pari kertaa kuukaudessa naapuritalleilla valmentamassa heidänkin hevosiaan.
Úna McPhee ('uuna mäkfii') on ahkera nainen, joka käy aina ehtiessään rapsuttelemassa ja harjailemassa Breandanin hevosia sekä silloin tällöin pyynnöstä myös liikuttamassa niitä. Úna on koko ikänsä hevosten parissa, mutta nyt opiskelujen viedessä paljon aikaa, hevostelu on jäänyt vähemmälle. Osaa varustaa hevoset valjakkoajoon, kiinnittää kärryt yms. mutta toistaiseksi viihtyy itse paremmin satulassa (tai hevosen selässä ilman satulaa) kuin kärryjen penkillä. Luonteeltaan Úna on melko hiljainen, mutta puhuessaan puhuu asiaa. Hevosten kanssa rauhallinen ja kärsivällinen, ratsastaessaan tykkää enemmän rennosta meiningistä kuin tavoitteellisesta treenaamisesta.
Kevin Chapman on syntyperäinen kanadalainen mies, joka tekee kohteliaasti mitä pyydetään. Hän toimii tallissa niin sanottuna talonmiehenä korjaten hajonneet tarhat, kitisevät karsinan ovet, seinältä irronneen satulatelineen sekä tietysti vuotavat vessat ja taukohuoneen vanhan pöydän, kun joku taas päätti istua siinä lepotuolien sijaan. Mutta hevosiin hän ei koske, ei kirjaimellisesti kirveelläkään. Moni voisi ihmetellä, minkä takia hän työskentelee tallilla, jos ei välitä hevosista pätkääkään. "Palkka on hyvä, työn jäljen ei tarvitse olla tiptop, kunhan se toimii, ja porukka on mahtavaa", hän vastaa kysyjille. Kevin huolehtii myös kaikista valokuvashommista.
Leelo Aasmäe tekee täyspäiväisesti hevoshommia ja hyvin useana päivänä viikossa hänet voi bongata tekemästä aamu- tai iltatallia tai lappamassa lantaa kottikärryihin keskellä kirkasta päivää. Eestistä kotoisin oleva nainen ei oikeastaan ratsasta tai aja Breandanin hevosia juuri ollenkaan, mutta hänellä on valtava tietotaito hevosista, joten mitä ikinä naiselta kysytäänkin tai pyydetään tekemään, se todennäköisesti onnistuu! Leelo ei turhia ihmettele, vaan tarttuu toimeen heti tehtävän saatuaan. Ottaa työnsä melko vakavissaan ja näyttääkin siltä työskennellessään, mutta jos häntä uskaltautuu puhuttelemaan ja tutustumaan enemmän, paljastuu naisesta ihan mukava ja huumorintajuisempikin puoli.
Cherice Atteberry on vasta vanhemmalla iällä hevosiin aivan täysin hurahtanut nainen. Toistaiseksi hän on vielä melko kokematon, mutta hirveän innokas oppimaan uutta ja viettääkin paljon aikaa Breandanissa. Cherryksi kutsuttu nainen tekee ilman vastaväitteitä kaiken mitä annetaan tehdä, lannan luonnista ja varusteiden puhdistamisesta hevosten sisälle hakemisiin ja harjaamiseen. Tällä hetkellä hän harjoittelee hevosen valjastamista ja haaveilee siitä, että pääsisi itse joskus kärryille ajurin paikalle. Cherryn toiveissa olisi myös joskus, kun rahatilanne ja aika antavat periksi, hankkia oma kylmäverinen hevonen ja ajaa sillä valjakkoa. Luonteeltaan erittäin iloinen ja ystävällinen ihminen. Ottaa mielellään kontaktia vieraisiinkiin ihmisiin eikä epäröi hetkeäkään kysyä neuvoja tai apua sitä tarvittaessaan.
Ciara Hickey ('kiira hickii') on 38-vuotias konkari hevosalalla. Nuorempana hän kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa, mutta loukkaantui vakavasti eräissä kisoissa eikä voinut sen jälkeen enää jatkaa unelma-ammattiaan. Tämän jälkeen hän toimi esteratsujen hoitajana Saksassa, mutta muutti muutama vuosi sitten takaisin Irlantiin. Alkuun hän toimi sijaisena usealla eri tallilla ja päätyi lopulta muutama vuosi sitten Breandaniin. Ciara ei ollut koskaan toiminut valjakkohevosten kanssa, mutta hän on aina rakastanut kirjavia tupsujalkoja, minkä myötä hän halusikin tulla meille töihin. Ciara toimii pääasiassa hoitajana, mutta hän huolehtii myös ratsuna toimivien hevosten liikuttamisesta.
Ulick Molloy ('yoolik molloy'), 65-vuotias irlantilainen hevosmies ei turhia höpötä, vaan puhuu hyvin vähäsanaisesti ja enemmän vain, jos kyseessä on tärkeä asia. Hän on käsitellyt hevosia siitä asti, kun on oppinut itse kävelemään, minkä lisäksi hän toimii silloin tällöin lähitienoon eläinlääkärin virassa. Ulick on oikein mukava heppu, vaikka saattaakin pelottaa monia resuisella ulkonäöllään. Hän on perehtynyt myös vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja vannoo enemmän niiden nimeen, kuin nykyaikaisten "hömpötysten". Kuvassa Ulick on shirenhevostammansa Dorin kanssa.
Baako Jalloh on kotimaassaan Sambiassa tottunut hevosten käsittelyyn, mutta muuttanut maailmalle työn perässä. Hän on käsistään todella kätevä ja häneltä onnistuukin kaikenlaiset nikkaroinnit ja perinteiset tallityöt. Hän puhuu kyllä englantia, jokseenkaan ei hirveän hyvin, mutta ymmärrettävästi kuitenkin. Baako pysyy hevosen selässä ja onkin kuvan mukaisesti osallistunut erilaisiin hevostapahtumiin, mutta hän ei silti erityisemmin välitä ratsastamisesta. Baako on erittäin hilpeä veikko, joka on kova tekemään töitä ja innokas oppimaan.
Lauren Ruggles on Englannista jo pikkutyttönä Irlantiin muuttanut nainen. Kilpailuihin lähdettäessä hän alkaa olla jo Breandanin vakiokalustoa, tällöin nainen toimii useimmin groomina tai kisahoitajana, ja joskus erittäin harvoin itse kuskina. Tallihommista Laurenia ei löydä lähes koskaan, mutta valmennusten merkeissä hän monesti pyörii talleilla, joko liikuttajana tai ehkä vain katsomassa ja kuuntelemassa, kun joku toinen on valmennettavana. Luonteeltaan Lauren on pirteä ja melko puheliaskin. Valitettavasti hän on kuitenkin melko lyhytpinnainen sekä hevosten että ihmisten kanssa, mutta onneksi myös lyhytvihainen.
Roís O'Shaughnessy ('raash oushagnessii') on tallimme ns. omalääkäri, joka on paikalla aina, kun hevosemme tarvitsevat uuden rokotuksen tai tulee hampaiden huollon aika. Hän myös tekee tammojemme tiineystarkastukset, auttaa tarvittaessa synnytyksissä sekä tietenkin parantaa sairastuneet tai loukkaantuneet hevoset.
Kengittäjämme Aidan Doyle ('eidan doill') käy meillä noin kuuden viikon välein vuolaamassa hevostemme kaviot ja uusimassa kengät niille, jotka sitä tarvitsevat. Soitamme hänelle tietenkin myös silloin, kun joltain hevoselta on päässyt kenkä karkaamaan tai ilmenee muita ongelmia kenkiin tai kavioihin liittyen.
Pääasiallinen valmentajamme Paulette Fournier on Ranskassa syntynyt, mutta Irlannissa kasvanut nainen, joka on melko tunnettu valmentaja valjakkoajon saralla. Lyhytsanainen työssään, koska mieluummin näyttää konkreettisesti, miten asiat tehdään ja juttelee asiat läpi vasta valmennuksen jälkeen. Ei mielellään luo sen syvempiä suhteita asiakkaiden kanssa, vaan pysyy asiallisen ystävällisenä. Paulette asuu Irlannissa, mutta toisinaan synnyinseutujen kaipuun perässä lentää kuukausiksi Ranskaan lomailemaan.
Kahdesti kuukaudessa italialainen Alessandra Labriola käy meillä valmentamassa pääasiassa meidän kouluratsuja, mutta silloin tällöin hän auttaa myös valjakkoajon alkeissa. Alessandra on erittäin tiukka valmentaja, hän vaatii osallistujilta joka ikinen kerta vähintään 110 prosenttisen panostuksen. Valmennusten ulkopuolella Alessandra on todella sosiaalinen ja mukava ihminen, monet luulevatkin häntä ihan toiseksi ihmiseksi, kun ensimmäistä kertaa näkevät toisen puolen hänestä.
Henkilökunnan hyvinvoinnista ja vieraiden vastaanottamisesta vastaa koiramme Nola ('noula'). Se on 4-vuotias eurasiernarttu, joka rakastaa rapsutteluja ja pitää ihmisten seurasta hyvin paljon. Se pyöriikin aina jonkun jaloissa, varsinkin uusien tuttavuuksien luona, koska heiltä saa useimmiten eniten silityksiä ja huomiota. Nola on koulutettu käyttäytymään asianmukaisesti, joten se ei hypi vasten tai käy muutenkaan liian tuttavalliseksi, kuten antamalla "pusuja". Nola haukkuu yleensä vain touhutessaan hevosten kanssa, mutta joskus se myös ilmoittaa uusista tulijoista parilla haukahduksella.
Toinen nelijalkainen työntekijämme on maatiaiskissatyttö Devin ('devin'), jonka ansiosta Breandanissa ei ole hiiri- tai rottaongelmaa. Kissaakin näkee silloin tällöin, mutta yleensä se tykkää olla omissa oloissaan. Jos haluat kuitenkin tavata tämän kauniin kilpikonnakuvioisen tytön, kannattaa aloittaa satulahuoneesta. Devin rakastaa kyseisen huoneen lämpöä ja varsinkin siellä olevaa hieman nuhruista laiskanlinnaa. Joskus neiti saattaa olla tuolin allakin, mutta silloin se on parempi jättää rauhaan, jollei se tule sieltä omatoimisesti tervehtimään.
CC BY-NC-SA 2.0 CC BY-ND 2.0 CC BY-NC-ND 2.0 CC BY-NC 2.0 CC BY 2.0