Ceana NU

07.02.2016, Heidi N

Tänään käytiin Ceanan kanssa ihan kahdestaan melkein kahden tunnin maastossa ihanan lumisessa maisemassa. Aurinko paistoi koko lenkin ajan, Ceana nautti selvästi retkestä ja itsekin olin haltioissani miten kauniiksi metsä muuttuu talvella. Menimme suurimmaksi osaksi käyntiä, mutta muutamilla pätkillä oli niin hyvä pohja, että otimme laukkaa ja ravia. Lännensatulassa oli todella mukava istua ja Ceanan askeleet olivat todella pehmeät.

Maaston jälkeen minulla oli hyvin seesteinen olo ja harjasin tamman todella hyvin ajan kanssa. Harjaustuokion lopuksi Ceana nuokkui karsinassaan viittä vaille kaatumassa makuulleen. Annoin sille virkistykseksi porkkanan taskustani ja sain sen hereille. Tamma hamusi toista makupalaa, mutta valitettavasti se oli viimeinen laatuaan ja kirjava joutui tyytymään pelkkiin rapsutuksiin.

15.09.2014, Kathryn (Sussu)

Hieman jännittyneesti talutin jykevän tinkeritamman Funnelin pihatietä pitkin vasta lanatulle kentälle. Olin muutaman kertaa käynyt jo harjailemassa Ceanaa, mutta tänään sitten vihdoin kapuaisin tamman selkäänkin. Kuulin Sussun kävelyaskeleet selkäni takaata, mutta oikeastaan olin vain iloinen että joku tulee vahtimaan minua. Luotan kyllä että pärjään Ceanalle, mutta on se kuitenkin vieras hevonen. Saavumme kentälle ja Sussu sulkee portin perästäni. Pysäytän Ceanan keskelle kenttää ja odotan että Sussu saapuu pitämään vastaan.
- Jännittääkö? tämä kysyy minulta virnistäen.
- Ei oikeastaan, sanon vielä hieman ontuvalla suomenkielelläni. Ymmärrän suomea kyllä todella hyvin, mutta oma puhuminen on vielä hieman tönkköä. Säädän jalustimet sopiviksi ja kiristän satulavyön. Nostan vasemman jalkani jalustimeen ja ponnistaudun selkään. Ceana seisoo kiltisti aloillaan siihen saakka että saan jalustimet jalkoihini ja ohjat käsiini. Kehotan Ceanan sitten kävelemään uraa pitkin. Sussu jää seisomaan kentän laidalle.

Hetken kuluttua kokoan ohjat käsiini ja alan taivutella Ceanaa suurilla ympyröillä. Ratsastan tamman käyntiä reippaammaksi ja pyrin siihen että jytky myötäisi niskastaan. Hetki hetkeltä Ceana alkaa olla kivempi ratsastaa ja tuntuu todellakin siltä että tämän tamman kanssa tulemme toimeen.

14.03.2014, Hilppa

Heipähei taas arvon blogiseni ja sen lukijat! Osa teistä saattaakin jo tietää tästä, sillä minähän en osaa pitää suutani kiinni.. Nimittäin, minä olen saanut hoitohevosen! Jep, ihan ihka oikean irlannincobin, rautiaankirjavan Ceanan. Tänään kävinkin siis tutustumassa tammuskaan, tosin suurin osa ajasta kului tallissa kiertelyyn ja eksymiseen... Ei siitä sen enempää.
Ceana asuu siis Funnelissa, jossa en ole käynyt aikaisemmin. Okei, kyllä me käytiin kaverin kanssa jonkin aikaa sitten tarhoja kattelemassa, mutta sitähän ei lasketa. Eipä niin.

Tänään oli siis ensimmäinen hoitopäivä, ja sen minä kulutin Ceanaa harjaillen ja rapsutellen. Pakko sanoa, aivan ihana neiti! Ja se väri, oi nams... Hoksasin siinä harjaillessani myös sen, että tammalla on aivan ihana sydämen muotoinen laikku siinä toisen takajalan tienoilla.

Koko ajan tuntui tosi kivalta touhuta Ceanan kanssa, joten varmasti tullaan toimeen hänen kanssa. Tamma oli kanssa tosi kiltti, eikä välittänyt vaikka välillä aika ronskistikin vetelin talvikarvaa pois. Ehkä sen ruokakipon näpräys oli niin kiinnostavaa, että Ceana ei välittänyt vaikka vähän sen kanssa sähläsinkin.

Kuvia otin aika paljonkin, kännykkälaadulla tietenkin, mutta en niitä kehtaa julkaista ennen kuin saan omistajalta varmistuksen. Sillä tämä neitinen on yksityinen heppa, joten kysyn seuraavalla kerralla varmuuden vuoksi luvan. Ja jos en saa kuvia blogin puolella julkaista, saatte nauttia piirretyistä kuvista. Toivottavasti teidän silmienne terveyden vuoksi saan edustavia kuvia julkaista.

//EDIT: Omistaja vastasi tässä tekstariin, saan siis julkaista edustavia kuvia Ceanasta. Jes! Kännykästä vaan onnistuin laturin hajottamaan, joten en niitä kuviani nyt heti voi julkaista. Ensi kerralla otan kyllä kameran mukaan.