✝ Breandan Ivy

11.03.2013, Noka

Ivy kurkisteli ujon näköisenä tukkansa alta, kun huhuilin tammaa portilta. Ei toivoakaan, että neiti olisi viitsinyt vastaan kävellä. Piilotin narun varuiksi selkäni taakse ja lähestyin valkoista, tai no nyt lähinnä mutalehmää muistuttavaa, otusta. Ivy ei yllätyksekseni kääntynytkään kannoillaan ja karauttanut omille teilleen, vaan jäi uteliaana niille jalansijoilleen ja haisteli ojennettua kättäni. "No niin, ollaankos sitä tänään kavereita?" lepertelin tammalle samalla kun napsautin narun kiinni riimuun. Ivy nosti päätään, mutta tajuttuaan olleensa tällä kertaa liian hidas, lähti se nätisti kävelemään perässäni portille päin.

"Niin paljon kuin rakastatkin noita mutakylpyjä, niin voisit vähän rajoittaa!" huokaisin mittaillessani Ivyn kuraisia kylkiä katseellani tallin pesupaikalla. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun syvästi huokaisten joku joutui neidin kanssa pesuhommiin. Ivyahan tuo ei haitannut pätkääkään, päinvastoin! Tamma otti kaiken irti hemmotteluhetkestä ja silmät puoliummessa nautti lämpimästä vedestä ja hierovasta kumisuasta. Hetken päästä Ivysta alkoikin erottua vaaleita karvoja, kun taas itse muutuin uhkaavasti ruskeaksi märästä mudasta - hyvästi vastapestyt tallivaatteet.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin ihailla kätteni työtä: valkoisena hohtavaa hevosta, jonka sukat ja jouhet oli myös käsitelty, jälleen kerran, puhtaan valkoisiksi. Nappasin taskusta leivänpalan ja tutun äänen kuullessaan Ivy höristi korviaan ja heilautti päätään tietävästi. "Juujuu, saat saat", hymyilin ja ojensin herkun ja pianpa se katosikin parempiin suihin. "Voi sinun kanssasi!"