✝ Breandan Ashling

01.05.2013, Katerina VRL-00658

Lähdin hakemaan Ashlingiä tarhasta, jotta saisin sen valmisteltua huomisia kisoja varten. Tammalla olisi edessä valjakkoajokilpailut tasolla noviisi. Etsin tarhan portilta Ashlingia katseellani ja bongasin epämääräisen, neljällä jalalla seisovan savimöykyn. Siellähän tamma torkkui takajalkaa lepuuttaen ja turvasta hännäpäähän tuhdin savikerroksen peitossa.

Sain Ashlingin helposti kiinni tarhasta ja ulos sieltä, niin että loppu lauma kuitenkin jäi aitojen sisäpuolelle. Tamma seurasi minua säyseästi tallin edustalle, jossa pistin sen puomiin kiinni. Aloitin mahtavalta tuntuvan urakan kumisualla. Raaputin kuivunutta savea Ashlingin tuhdista karvasta. Se pölysi valtavasti ja ropisi isoina kokkareina maahan. Kun olin saanut kuivat kokkareet irrotettua, totesin, että tämä olisi avan pakko pestä, jotta siitä saisi yhtään edustavan tapauksen huomiseksi.

Talutin Ashlingin pesupaikalle ja aloitin kastelemalla ensin koko hevosen. Siinä vaiheessa huomasin käydä vaihtamassa kumpparit itsellekin jalkaan ja vähensin vaatetuksen t-paitasilleni, etten olisi kastunut ihan läpimäräksi. Ashling seisoi turpakarvakaan värähtämättä paikoillaan koko prosessin ajan, silmät puoliunessa haaveksuen. Vaahdotin hevosen saippualla, hieroin sitä oikein sienellä karvaan, ja huuhtelin piikkisuan ja harjan kanssa, jotta sain irrotettua kaiken lian nahasta asti.

Kun Ashling oli taas aurinkoisella pihalla kuivumassa, käsittelin sen valtavan paksun hännän. Suihkin sen täyteen shineä, jonka jälkeen selvitys oli naurettavan helppoa. Tasoitin puuhkan myös tarkalleen vuohisten tasalle, en yhtään lyhyemmäksi. Kun harja oli kuivahtanut, aloitin letittämisen. Nämä ompelut saisivat kestää koko kisojen ajan, aamulla kun oli kiire lähtö ison hevoslauman kanssa, oli valmiit, tukevat letit parempi vaihtoehto. Pari kertaa minun piti jopa tarkistaa, oliko Ashling vielä hereillä, niin rauhallisesti ja kiltisti se seisoi paikoillaan koko sen ajan, kuin oli tarve. Vain traktorin päristellessä ohi se hiukan havahtui, tarkisti melun lähteen, totesi sen vaarattomaksi ja vaipui takaisin horrokseensa.

Kun pyöreä ja pörröinen tamma oli vihdoin valmis, astuin taaksepäin ihailemaan tulosta. Ashlingin karva kiilsi kauniisti ja se oli kaikin puolin puhdas ja asianomaisesti suittu. Kaivoin taskustani muutaman sokerinpalan, jolloin Ashling heti heräsi. Korvat hörössä se ahmaisi namit suuhunsa ja jäio vielä odottamaan lisää. Ja saihan hellyyttävä, sydäntensulattaja tamma vielä lisääkin sokeria, eihän sitä voinut vastustaa!